Työnhaun sanotaan olevan nykyään haastavaa. Varsinkin alaikäisille työpaikkoja tuntuu olevan harvassa, joten kun kuunteli vammattomien kavereiden juttuja työnsaannin haasteista, tuli väkisinkin epätoivoiseksi. Jos vammattomien on hankalaa löytää töitä niin miten sitten käy, jos istuu pyörätuolissa? Mitkään fyysiset työt, kuten ruohonleikkuu tai jäätelönmyynti eivät tulleet kysymykseen. Asennoituminen, voisi sanoa tuudittautuminen siihen, että varsinkin alaikäisen vammaisen mahdollisuudet työllistyä ovat heikot, tuntui tässä tilanteessa turvalliselta ja parhaimmalta vaihtoehdolta. Lue loppuun
Vammaiset yhteiskunnassa – kaikki samalla viivalla
Jokainen ihminen on yksilö. Meillä kaikilla on omat ajatuksemme, tarpeemme, mielenkiinnonkohteemme, halumme ja tunteemme. Nämä ovat tekijöitä, jotka tekevät ihmisestä ihmisen. Näitä tekijöitä, näitä ominaisuuksia, on myös vammaisilla ihmisillä. Tämän tekstin ovat kirjoittaneet kaksi nuorta naista, jotka ovat eläneet vamman kanssa koko elämänsä. Kumpaakin ajaa eteenpäin ajatus siitä, että kaikilla olisi hyvä ja rikas elämä mahdollisista rajoitteista huolimatta.
Identiteettiä etsimässä
Oman identiteetin tai minuuden olemassaolo on vahvasti kytketty ihmisen ihmisarvoon. Ihmistä tulee arvostaa sellaisena kuin hän on. Ihminen on tärkeä suhteessa toisiin ihmisiin ja on samanarvoinen kuin muutkin, vaikka hänellä olisi vamma. Tämä ei ole ollut, eikä ikävä kyllä vieläkään ole, itsestäänselvä asia. Eriarvoisuus näkyy vammaisten ihmisten arjessa eri tavoin.
Työllistymisen vaihtoehtona osuuskunta?
Osatyökykyisten ihmisten palkkatyöhön pääsemisen haasteet ja mahdollisuudet ovat nousseet julkiseen keskusteluun ja osittain jopa parantuneet. Käytännössä monet erityistä tukea tarvitsevat nuoret ohjautuvat edelleen ammattiin valmistuttuaan työelämän sijasta eläkkeelle. Nuorina ja toimintakykyisinä – vastoin omaa tahtoaan. Lue loppuun
Mikä ihmeen kokemustutkija?
Kokemustutkija on oman tomuisen tiensä läpi rämpinyt henkilö, hoitojärjestelmän kasvatti, joka tuntee järjestelmän heikkoudet ja vahvuudet kuin oman kotinsa rappuset. Lisänä hänet on koulutettu arvioimaan hoidon laatua, tarkkailemaan ihmisoikeuksia, haastattelemaan, litteroimaan, kysymään, kuuntelemaan ja kyseenalaistamaan. Lue loppuun
Haavetta vai harhaa?
Viime kuukausina ei ole voinut välttyä kuulemasta sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteydessä sanaa ”valinnanvapaus”, joka varmasti monien korvissa kuulostaa upealta asialta. Antaahan se lupauksen siitä, että kenellä tahansa on mahdollisuus saada juuri itselle sopivat ja laadukkaat palvelut. Vai antaako? Lue loppuun
Kuka loi kiireen?
Usein lausutaan: ”Minulla on kiire”. Osoittaako se, että olen todella hyvä, kun minulla on niin paljon tekemistä vai että en osaa organisoida työtäni? Lue loppuun
