Olin aiemmin pohtinut aihetta, miksei esimerkiksi valtamediassa moninaisuus näy normaalina ilmiönä. Tai se on korostettu niin, että vammaiset ajavat vammaisten asioita ja näyttäytyvät usein vain vammaisasioiden yhteydessä. Pohdin miksei mahdollisimman erilaisia tai toisaalta tavallisia ihmisiä näy julkikuvassa? Miksei erityiset ja tavalliset ihmiset voisi yhtä hyvin olla vaikkapa malleja siinä missä pitkät, hoikat naisoletetutkin?
Nykyiset kauneuskäsitykset luovat meille normeja siitä, mitä yleisesti pidetään kauniina ja hyväksyttynä. Erilaisuutta ja tavallisuutta on onneksi alettu tuoda yhä näkyvämmin esille ja kauneuden käsite on muuttunut laajemmaksi. Mietin miten voisin itse vaikuttaa asiaan sekä normeihin ja saada aikaan muutosta. Siksi päätin myös tehdä oman osani ja osallistua mukaan Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeen #lupaollaupea-kampanjaan, tuomalla oman erityisyyteni mutta myös tavallisuuteni näkyville olemalla valokuvamalli.
Oman elämän haasteet
Saatuani tiedon valokuvamallina olemisen mahdollisuudesta totesin, että keinohan tämäkin on olla esillä, vaikuttaa ja niin sanotusti ”muuttaa maailmaa muodin keinoin”. Aihe oli ajankohtainen ja teema kosketti minua erityisesti, sillä olen kamppaillut oman kehoni haasteiden kanssa ja sanotaanko näin, ettei aina ole niin kovin viehättävä olo.
Sairauteni, syndrooma, tila — miksi ikinä sitä sitten kutsutaankaan — saa tuntemaan aivan kaikkea muuta kuin itseni upeaksi. Voi olla vaikea tuntea itsensä kauniiksi kun kehossa on kaikkea muuta kuin hyvää oloa. Kehoni löysä sidekudos, liikakasvaneet arpeni, ohut hauras ihoni, jatkuva väsymys, heikotus ja voimattomuus, muljahtelut, yliliikkuvuus ja nivelten ääriasennot, erilaiset kiputilat ja puutumiset, kaikki tämä ja myös ajoittainen henkisen jaksamisen loppuminen, eivät saa minua tuntemaan itseäni kovinkaan viehättäväksi.
Kaikki tämä ei välttämättä tuo kokemusta siitä, että on kaunis. Onneksi kaikki on kuitenkin ajoittaista ja vaihtelevaa. Ulkoisesti kaikki ei näy päälle päin, mutta tiedostan ja tunnen kaiken kuitenkin itse. Itsehän itseni kanssa joudun elämään ja kamppailemaan, vaikka kuinka muut näkisivätkin toisin.
Minulle kauneus on kuitenkin ennen kaikkea sisäistä. Se on olotila ja kokemus. Kun puhutaan sisäisestä kauneudesta, on nimenomaan kyse ihmisen persoonasta ja luonteesta, siitä mitä kumpuaa sisältä. Kauneus näkyy ulospäin siinä, miten itsensä kantaa ja tuo esiin. Tiedostan kyllä itse miltä näytän, kun katson peiliin ja kun näen kuvia minusta, mutta se ei ole välttämättä se mitä koen ja tunnen. Kauneus on nimenomaan kokemus ja tunne siitä, että on kaunis. Se on enemmän kuin ulkonäkö, se on myös se persoona ja sisäinen kauneus mikä tulee ihmisessä yksilönä esiin. En välttämättä itse koe olevani kaunis jos en tunne niin. Ymmärrän kyllä näkemäni, mutta sisäisesti se ei välttämättä kohtaa koettua olotilaa. Kauneus on kokonaisuus ja niin ikään voi olla kovin ristiriitainen asia.
Joudun itse arjessani ottamaan huomioon, miten ja miltä tukivaatteeni ja muut tuet näyttävät ja tuntuvat. Kaikki vaatteet eivät aina sovi niiden kanssa. Tuet herättävät huomiota, ovat toisinaan epämukavia ja riesaksi, vaikka ovatkin merkittävä apu ja seikka päivittäisen toimintakykyni ylläpitäjänä. Mietin myös pukeutumisessani käytännöllisyyttä, kestävyyttä, eettisyyttä sekä ekologisuutta. Kuvauksissa mukana ollut Uhana Design -merkki edustaa näitä kaikkia ja kaiken lisäksi he käyttävät malleinaan paljon erinäköisiä malleja kuten plusmalleja. Myös heidän vaatteensa ovat valloittavia. Oli siis vielä hienompaa olla kuvattavana juuri heidän vaatteissaan. Uhanaa!
Supersankarin asussa
Itse kuvauspäivä alkoi aamuvarhain ja odotuksella siitä mitä päivä toisi tullessaan. Kuvauspaikka avautui, jopa elokuvamaisen tunnelman omaavana tilana, johon kaikki kuvauspäivän monen alan ammattilaiset kuvaajasta, meikkaajaan ja kukka-asetelmien tekijöihin kokoontuivat. Vaikutuksen teki muun muassa se, kuinka kuvauspaikasta loihdittiin aivan huikean näköisiä eri kokonaisuuksia eri lavastein ja rekvisiitoin. Upeat kukkakoristelut niin itse malleilla, kuten taustallakin loivat oman tunnelmansa. Oli huikeaa päästä seuraamaan muita malleja kuvattavina ja kokea koko kuvausmaailma tällä tapaa. Olin todella vaikuttunut muiden mallien näyttävistä kuvaussessioista, kuinka upeilta he näyttivät ja kuinka luonnollisesti kaikki olivat kameran edessä. Ihan kuin tätä olisi tehty ennenkin!
Vaatteet, rekvisiitta ja koko kokonaisuus oli hienosti toteutettu. Ei sitä tosiaan ihan joka päivä kokonainen tiimi työskentele ympärilläsi ja häärää hiustesi, vaatteittesi ja meikin kanssa.
Kun oma vuoroni viimeisenä koitti, olin täysin valmis kuvattavaksi ja jopa jo odotin sitä, vaikka tukivaatteideni kanssa esille tulosta hieman arastelinkin. En ollut koskaan ollut niin ”alasti” niiden kanssa kuin nyt, kaikkien nähtävillä. Tämän lisäksi tukivaatteet päälläni ikuistettiin myös, ei ainoastaan kuvaustiimin, paikalla olleiden ja muiden mallien kesken, vaan kuviksi ja kaikkien nähtäväksi julkisesti. Olen asian aiemmin kyllä julkisesti tuonut esiin, mutten näin isosti. Ajattelen itse vitsinomaisesti tukiasuni olevan kuin supersankariasu, joka on vain välttämätön jatke erityisille supervoimilleni — tai supervoimattomuudelleni — ja kannan sen kunnialla päälläni. Tuleehan siitä melkein voittamaton olo!
Oli aivan mahtavaa päästä kuvattavaksi ja esiintymään kameran eteen ja saada tällä tapaa ”toteuttaa itseään”. Hiukset oli laitettu upeasti, meikki oli ihanan luonnollinen ja myös omaa tyyliäni, vaatteet näyttivät huikeilta ja mikä tärkeintä; olo tuntui hyvältä. Ei pelkkä se, että oli minut oli laitettu ulkoisesti kauniiksi ja sain olla kameran ja muiden edessä ihailtavana, mutta se sisäinen hyvän olon tunne mikä siitä tuli, se kokonaisuus mikä sai minut tuntemaan hyvää oloa.
Kaikki se kokemus ja elämys minkä pääsin kokemaan sekä olemaan läsnä tässä upeassa tilanteessa, oli itselleni kaikkein tärkeintä. Lisäksi upeiden kuvien näkeminen itsestä toi lisää itseluottamusta ja tuntemusta, että olen kaunis omalla tavallani, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Pääosassa ei ollut kenenkään vammaisuus, vaan ihminen itsessään. Ihmisiähän me kaikki vain olemme, kukin omalla tavallamme. Toivonkin, että kuvien vaikutus olisi se, että ennen kaikkea kuvattavat henkilöt nähtäisiin upeina ihmisinä. Olen kiitollinen, että pääsin olemaan osana tässä upeassa kampanjassa näiden ihanien ihmisten ja huikeiden ammattilaisten kanssa. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava kokemus!
Kauneus on kokonaisuus
Kauneusasiaan vielä palatakseni. Vaikka toisinaan sitä kannattelisikin kauneuttaan hiuskarvan varassa, luottaen kuulemaansa, uskon kuitenkin siihen ja olen oppinut, että kehon ja mielen yhteys luo sen kokonaisvaltaisen kauneuden. Olen mitä olen, hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, olen minä. Vaikka en aina itseäni tuntisikaan kauniiksi, viehättäväksi ja upeaksi, olen juuri hyvä sellaisena kuin olen.
This is me,
Me and my disability,
That you don’t see,
So is it real?
(Runo: Juuli L-E 29.11.2018)
Juuli
