Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista


Jätä kommentti

Yksinäisten asialla

Työskentelen kunnan aikuissosiaalityössä ja kohtaan yksinäisiä asiakkaita lähes päivittäin. Yksinäisyys ja yksinolo ovat osa jokaisen ihmisen elämää. Tarvitsemme yksinäisiä hetkiä jaksaaksemme olla muiden ihmisten kanssa. Yksinolo muodostuu ongelmaksi silloin, kun se ei ole enää vapaaehtoista. Silloin kun ihminen haluaisi viettää aikaa muiden kanssa, mutta se ei ole ihmissuhteiden puuttumisesta johtuen mahdollista. Lue loppuun


Jätä kommentti

Taiteen ammattilainen ja seksuaalisuus kohtaavat 

Olen koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja. Olen työskennellyt erilaisten ryhmien kanssa soveltavan taiteen keinoin, esimerkiksi ohjaamalla draamatyöpajaa vankilassa ja toimimalla residenssitaiteilijana maahanmuuttajien koulutuksessa. Sattumalta hain Aspa-säätiön Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeeseen töihin.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Kohtaa nuori empaattisesti ja yksilöllisesti  

Kehitämme Omat avaimet -projektissa valmennusmallia, joka tukee ja auttaa nuoren itsenäistymisessä ja arjen hallinnassa. Kohderyhmänä ovat 18–29-vuotiaat nuoret aikuiset. Mallin avulla haluamme vahvistaa nuoren valmiuksia itsenäiseen elämään. Keskeinen osa valmennusta on nuoren yksilöllinen huomioiminen. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kiinnostuisitko sinä Tallenna pilveen -kurssista? Arvasin.

Vierailimme Digi haltuun! -hankkeen tiimin ja kahden kokemusasiantuntijan eli digikaverin kanssa toukokuussa Englannissa, Sheffieldissä tutustumassa paikalliseen säätiöön (The Good Things Foundation). Säätiön sydämen asiana on tehdä maailmasta digitaalisesti yhdenvertainen meille kaikille. Myös niille, jotka ovat syrjäytymässä digitaalisten palveluiden maailmasta taitojen puutteen vuoksi. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kun meistä tuli aspalaisia

Työnhaun sanotaan olevan nykyään haastavaa. Varsinkin alaikäisille työpaikkoja tuntuu olevan harvassa, joten kun kuunteli vammattomien kavereiden juttuja työnsaannin haasteista, tuli väkisinkin epätoivoiseksi. Jos vammattomien on hankalaa löytää töitä niin miten sitten käy, jos istuu pyörätuolissa? Mitkään fyysiset työt, kuten ruohonleikkuu tai jäätelönmyynti eivät tulleet kysymykseen. Asennoituminen, voisi sanoa tuudittautuminen siihen, että varsinkin alaikäisen vammaisen mahdollisuudet työllistyä ovat heikot, tuntui tässä tilanteessa turvalliselta ja parhaimmalta vaihtoehdolta. Lue loppuun