Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

HULLUUDEN TULEVAISUUS

Jätä kommentti

Luin äskettäin lehtijutun Pekasta, joka asuu psykiatrisella osastolla, vaikka psykiatriselle hoidolle ei ole enää pitkään aikaa ollut tarvetta. Pekkaa en tunne, mutta vuosien varrella olen tutustunut moniin hänen kohtalotovereihinsa. He odottavat pääsyä pois laitoksen rampauttavista rutiineista, pääsyä omaan kotiin, jossa voisi rakentaa oman näköistään elämää. Artikkeli keskittyi sopivien asuntojen pulaan mutta minun ajatukseni se ohjasi hulluuteen, sen historiaan ja erityisesti sen tulevaisuuteen.

Se historia kertoo meille seinähulluista, Seilin saarelle eristetyistä, vuosikymmeniä laitoksiin piilotetuista oudoista ja pelottavista ihmisistä. Edelleenkin hulluutta pelätään, vaikka siitä nykyisin kauniimmin puhutaan psykiatrisena sairautena tai mielenterveysongelmina. Arkikielessä ja – ajattelussa psykiatrista apua hakenut on hullu, eikä hän tästä syystä mielellään käynnistään puhele muille kuin ehkä lähimmille ihmisilleen. Kuitenkin moni meistä kokee jossakin elämänsä vaiheessa tarvetta apuun selviytyäkseen mieltä kuormittavista ongelmista. Toisessa äärilaidassa on mielenterveyden häiriöinä alettu lääkitä ihmisen elämään normaalisti kuuluvia ilmiöitä kuten surua, ajoittaista lievää ahdistusta tai jopa ujoutta.

Elämämme pitäisi olla nykypäivänä helpompaa kuin neljä-viisi vuosikymmentä sitten. Yleinen elintason nousu on ollut huimaa, yhä harvemmat tekevät fyysisesti raskaita töitä ja elämä on täynnä valinnan mahdollisuuksia niin koulutuksen, työn kuin vapaa-ajankin alueella. Ollaan tilanteessa, jossa  ihminen pääsee fyysisesti helpolla, mutta hektinen elämä kuluttaa henkiset voimat. On oltava aktiivinen, energinen, tiedostava, fiksu, kaunis ja hyväkuntoinen pärjätäkseen. Näin me ainakin annamme itsellemme uskotella, ja siksi yhä suurempi joukko ihmisiä on yksinäisiä, putoaa työelämästä, syrjäytyy ja voi huonosti.

Mielenterveyden häiriöt koskettavat väestössämme jo noin joka viidettä.  Kelan hoitamien mielenterveyskuntoutujien määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2005 ja tuoreiden tilastojen mukaan määrä jatkaa kasvuaan. Se pistää pohtimaan, miltä näyttää hulluuden tulevaisuus, vaikkapa vuonna 2035. Yksi mahdollisuus voisi olla seuraava.

Vaatteisiin upotetut sensorit seuraavat elintoimintojasi, vessanpytty analysoi virtsanäytteesi, kännykkä haistelee hengitystäsi ja ilmoittaa, jos havaitsee mittausarvoissa jotain hälyttävää. Halutessasi mittaustulokset ovat välittömästi henkilökohtaisen terveysammattilaisesi käytettävissä, jolloin voitte yhdessä keskustella mahdollisista toimenpiteistä. Jos tunnet olevasi masentunut, voit valita älylaitteeseesi valmentavan ja ohjaavan sovellutuksen, johon sisältyy automaattisesti kontakti psykiatriin.  Vastaanotolle ei tarvitse matkustaa, sillä yhteys hoituu tietokoneen välityksellä. Toki voit halutessasi hakeutua hyvinvointikeskukseen, jossa valittavanasi on lukuisa määrä niin yksilöllisiä kuin vertaisryhmässä tapahtuvia hoitoja. Mielesi hoito on kokonaisvaltaista ja sidoksissa kiinteästi arkiseen elämääsi. Eikä vuonna 2035 ole yhtään Pekkaa, joka joutuisi asumaan psykiatrisessa sairaalassa, sillä sairaaloiden ylläpidon sijaan voimavarat on keskitetty riittävän asuntokannan turvaamiseen ja kotiin vietävien palvelujen tarjoamiseen.

Millainen on sinun visiosi mielen hoidosta?

Päivi Kirjavainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s