Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

ME TERVEET HULLUT JA NE TOISET

Jätä kommentti

Me olemme kaikki hulluja.

Tai ainakin hulluuden koskettamia, tai potentiaalisia hulluja. Joskus sanotaan hyvästä syystä, että maailma on tullut hulluksi. Kun näin sanotaan, niin se tarkoittaa, että me olemme tulleet. Maailma muodostuu meistä ja meidän välisistämme suhteista.

Me väistelemme hulluutta. Emme halua katsoa itseämme vaan niitä toisia, määriteltävissä ja rajattavissa olevan kiertoilmauksen avulla: mielenterveyskuntoutuja.

Me emme kaikki ole mielenterveyskuntoutujia.

Mielenterveyskuntoutuja on joku muu kuin minä. Minun on helppo todistaa se, jos en käytä mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuja asumis- tai muita palveluja, eikä olemuksessani tai käytöksessäni ole ulkoisia merkkejä mielenterveyskuntoutujuudesta. Jos sanon etten ole mielenterveyskuntoutuja, se ei herätä kenessäkään epäilyksiä.

Mielenterveyskuntoutujan ulkoiset tunnusmerkit eivät muuten yleensä kerro mitään hänen psyykestään, vaan ovat lääkityksen sivuoireita.

Jos sanon etten ole hullu, viestitän ihmisille että epäilen olevani hullu, tai että epäilen muiden pitävän minua hulluna. Hulluutta en siis mielenterveyskuntoutujuuden tapaan voi sulkea itsestäni pois, sijoittaa itseni ulkopuolelle, toisiin.

Mikä asumisessakaan erottaa mielenterveyskuntoutujan toisista ihmisistä? Ei mikään muu kuin se, että hän käyttää erityyppisiä sosiaali- ja terveyspalveluja kuin terve (?) naapurinsa.

Ainakaan asumishäiriöt eivät ole erottava tekijä. Niin sanotut normaalit ihmiset metelöivät ja häiriköivät enemmän, ja ovat enemmän vaivaksi naapureilleen kuin niin sanotut mielenterveyskuntoutujat.

Mielenterveyskuntoutujilla on uuteen kotiin muuttaessaan sama riski kuin muillakin. On vaarana, että naapuriksi osuu joku hullu joka ei anna olla rauhassa. Ja jos näin käy, niin se hullu ei tavallisesti ole toinen mielenterveyskuntoutuja, vaan niin sanottu normaali ihminen.

Mielenterveyskuntoutujien asumiskysymykset eivät olleet ennen vanhaan ongelma – silloin niin sanotut mielisairaat piilotettiin peräkamariin tai eristettiin mielisairaaloihin. Se, että joudumme pohtimaan mielenterveyskuntoutujien asumista ja sen suhdetta niin sanottuun normaaliin asumiseen, kertoo siis myös hyvästä ja tavoiteltavasta kehityksestä.

Poissulkevia, terveyden ja normaaliuden mielikuvaa vaalivia määrittelyjä on paljon muitakin kuin mielenterveyskuntoutujuus. Välillä on syytä pohtia, miten me määrittelemme itsemme, ja miten me teemme kielen ja käsitteiden avulla pesäeroa toisiimme.

vesa blogiin pieni

 

 

 

 

Vesa Salmi

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s