Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista


Jätä kommentti

RENKI VAI ISÄNTÄ?

Teen päivittäin töitä Hilkan, Henkan ja Lauran kanssa. He eivät ole työkavereitani, vaan tietokoneohjelmia, jotka helpottavat työtäni.

Kotikäynti asiakkaan kanssa voi onnistua ilman, että menet paikalle: onhan meillä kuvapuhelin, jonka kautta voit opastaa vaikkapa leipomisessa. Tietotekniikan ansiosta työpaikallekaan ei aina ole välttämätöntä mennä, jos tehtävät mahdollistavat etätyön teon.  Lue loppuun


3 kommenttia

MAHDOLLISUUKSIEN MERI

1.6.2013 sain vammaispalvelusta päätöksen, jolla myönnettiin henkilökohtaista apua omaan kotiin. Olihan se mielenkiintoisesti ilmaistu, sillä muutin lapsuudenkodista jo kuusi vuotta aikaisemmin ihan omaan vuokra-asuntoon, jonne sain apua palvelutalon henkilökunnalta. Kenenkäs kotona minä olen sen kuusi vuotta sitten asunut? Eikä tämä nykyinenkään minun omani ole, vaan vuokranantajan tai pankin! Lue loppuun


1 kommentti

RAKKAUSJUTTUJA JA ORGANISOINTIKYSYMYKSIÄ

Elämme jälleen sitä aikaa vuodesta, kun vastarakastuneet pariskunnat valtaavat katukuvan. Kielareita keskellä kauppakeskusta ja lemmestä sulavia jäätelötötteröitä! Joka kevät tähän samaan aikaan ihmettelen, miksi minulla ei ole kumppania. ”Kyllä sinä vielä jonkun kivan pyörätuolikaverin löydät!” – uskottelee tuttava jos toinenkin.  Lue loppuun