Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

RENKI VAI ISÄNTÄ?

Jätä kommentti

Teen päivittäin töitä Hilkan, Henkan ja Lauran kanssa. He eivät ole työkavereitani, vaan tietokoneohjelmia, jotka helpottavat työtäni.

Kotikäynti asiakkaan kanssa voi onnistua ilman, että menet paikalle: onhan meillä kuvapuhelin, jonka kautta voit opastaa vaikkapa leipomisessa. Tietotekniikan ansiosta työpaikallekaan ei aina ole välttämätöntä mennä, jos tehtävät mahdollistavat etätyön teon. 

Tietotekniikka helpottaa työtäni niin, että voin hoitaa asioita kätevästi puhelimen, sähköpostin, Skypen tai Lyncin avulla. Tätä päivää on sekin, että työntekijät tekevät itse tietokoneohjelman avulla työvuoronsa, tarkistavat ne sieltä ja lisäävät itse sairaus- tai lomapoissaolonsa. Helpdesk auttaa, jos salasana unohtui tai ohjelma temppuilee.

Kaikki tämä edellä mainittu onnistuu siis kohtaamatta yhtään ihmistä.

Vapaa-ajan viettokin on tehty meille helpoksi sosiaalisen median kautta. Voimme seurata muiden elämää jopa kellon ympäri. Menemme Twitteriin tai Facebookiin, luemme kuulumisia ja seurustelemme ystävien kanssa. Joskus kaivamme kalenterit esille ja oikein suunnittelemme tapaamista. Se menee yleensä johonkin puolen vuoden päähän, kun kaikilla on niin kiire.

Missä on ihmisen kohtaaminen, katse ja kosketus? Mihin aika on kadonnut? Aikaahan pitäisi olla enemmän, kun on näitä elämää helpottavia vehkeitä. Kaiken voi tehdä käden käänteessä – jos osaa.

Laskut maksetaan ja ostokset tehdään netissä kotona. Uutisista kuulin, että sormustakin voidaan käyttää tietokoneen käyttöliittymänä. Työvoimatoimiston käynnitkin onnistuvat pian verkkopalvelun kautta. Mitä jos haluaisi kysyä, puhua oikean ihmisen kanssa? Se voi olla työlästä, puhelujonossa kulua vartti jos toinenkin.

Mitä jos ei olisi kännykkää tai iPadia? Miten voisi ilmoittaa, että olen matkalla sovittuun tapaamiseen tai päivittää Facebookiin mitä juuri nyt on tapahtumassa? Kaiken pitää tapahtua reaaliajassa, heti nyt. Olen kuullut, että pariskunnat kotona ollessaan kommunikoivat toistensa kanssa Facebookin kautta tai lapsi laittaa omasta huoneestaan viestiä äidille: ”Toisitko mehua?”

Monelle meistä entisistä nuorista kuitenkin jo tietoteknisten termien ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia. Kun minulle tilattiin töihin uutta tietokonetta, kysyttiin ”Otatko telakan?”. Enhän minä tiedä kuin Turun telakan ja sitä en kyllä voi ottaa.

Pienet lapset sen sijaan ovat taitavia tietotekniikan käyttäjiä, päiväkodeissa opetellaan digiosaamista ja tehdään blogeja. Luulen, että tulevaisuudessa päiväkotilapset käyvät palvelutaloissa opastamassa tietotekniikan käyttöä tabletit mukanaan. Näitä tabletteja ei siis nautita suun kautta.

Tietotekniikasta on paljon iloa ja apua, se tuo myös lisää turvallisuutta monen arkeen. Aitojen kohtaamisten tarvetta tekniikka ei kuitenkaan koskaan poista.

Merja PeriMerja Peri pieni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s