Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

POLIITTINEN ELIITTI JA RAKENTAMISEN NORMIEN SIETÄMÄTÖN RASKAUS

2 kommenttia

Vaikeavammaisena sähköpyörätuolia käyttävänä koen yhä eläväni luokkayhteiskunnassa, sen toisen luokan kansalaisena. Kuulun siihen alakerran väkeen, jolla ei ole asiaa parempien piirien kerroksiin, aivan kuin brittiläisessä TV-sarjassa Kahden kerroksen väkeä. Joku saattaa piipahtaa armollisesti yläkerrasta kertomassa kuulumisia, mutta itselläni ei ole ylös menemistä. Mennyttä aikaa kuvaavassa sarjassa kahtiajakoa pidettiin luonnollisena, noudatettiinhan siten vain jumalallista järjestystä. Samaa ajattelua tuntuu löytyvän tämän päivän suomalaisen poliittisen ja taloudellisen eliitin keskuudessa. Ihmisarvoa määritellään esteettömyyden tason kautta: mihin rakennuksiin sinulla on pääsy, missä saat asua ja keiden luona voit vierailla.

Rakennuslainsäädäntöömme saatiin vuonna 1973 määräys, joka edellytti yleisön käyttöön tarkoitettuja tiloja rakennettaessa riittävän huomion kiinnittämistä niiden henkilöiden tarpeisiin, joiden liikunta- tai suunnistautumiskyky oli heikentynyt. Esteettömyysmääräyksiä on saatu vuosien saatossa lisää. Vuoden 2000 maankäyttö- ja rakennuslaissa on useassa kohdassa vaatimus liikkumisen esteettömyydestä.  Julkiset ja yksityiset hallinto-, palvelu- ja liiketilat, työtilat, asuinkerrostalot ja kevyen liikenteen väylät on tehtävä esteettömiksi ja pidettävä esteettöminä. Myös yleiset asenteet ovat vähitellen muuttuneet suvaitsevaisemmiksi esteettömyyttä sekä vammaisuutta kohtaan.

Silti lähes jokaista kehitysvammaisten tavalliseen ympäristöön suunniteltua asumisyksikköä on vastustettu milloin mistäkin syystä. Vammaiset kun voivat aiheuttaa häiriöitä naapurustoon, pelkoa lasten keskuudessa, heidän käyttämänsä taksit luovat vaaratilanteita asukkaille ja saastuttavat luonnon. Vammaisjärjestöt joutuvat jatkuvasti oikomaan näitä vääriä käsityksiä ja rauhoittelemaan Takapihojen Tainoja. Suurin osa maamme asuntokannasta on esteellistä. Helsingissä asuu 4000 ikäihmistä esteellisen asuntonsa vankina, he eivät liikuntavamman takia pääse itsenäisesti ulos kodistaan. Turussa samassa tilanteessa elää 700 vanhusta.  Ympäristöministeriön mukaan pelkästään väestön ikääntymisen vuoksi tarvitsemme maahamme miljoona esteetöntä asuntoa vuoteen 2030 mennessä. Esteettömyyttä pitäisi ministeriön mukaan kehittää kokonaisvaltaisesti, jotta yhteiskunta selviäisi haasteistaan.

Mikä on poliittisen eliitin vastaus tähän haasteeseen? Vastaus on vaatimus esteettömyysnormien purkamisesta! Vuonna 2007 silloinen asuntoministeri lanseerasi rakentamisen normitalkoot, jolla on haluttu karsia esteettömyydestä aiheutuvia turhia kustannuksia. Kysymyksenasettelu menee esimerkiksi näin: pitääkö jokaisen suomalaisen kerrostaloasunnon olla esteetön – ja paljonko se saa maksaa? Keskustelu kulminoitui erityisesti kylpyhuoneiden mitoitukseen ja niissä nimenomaan ns. invaympyrän vaatimaan tilaan, jonka katsottiin olevan kohtuuton. Taustalla on rakennusteollisuuden pitkäaikainen lobbaus.

Talkoiden merkeissä Ympäristöministeriö kutsui kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten kokeiluun 45 kuntaa kuudelta kaupunkiseudulta. Halukkuudestaan osallistua kokeiluun ilmoittivat aikanaan Helsinki, Espoo, Vantaa, Jyväskylä, Lahti, Oulu, Turku ja Raisio. Esteettömyyden lisäksi listalla turhista normeista oli mm. paloturvallisuusmääräykset. Tämä siitäkin huolimatta, että palokuolemien määrä Suomessa on suhteessa muiden Länsi-Euroopan maiden palokuolemiin huomattavan suuri. Suomessa kuolee tulipaloissa enemmän ihmisiä kuin muissa Pohjoismaissa ja väestön ikääntyessä palokuolemien määrän on ennustettu edelleen kasvavan.

Kynnys ry teki näistä normitalkoista kantelun oikeuskanslerille vuonna 2009 ja uudelleen vuonna 2013 yhdessä Invalidiliitto ry:n kanssa. Kantelijajärjestöt pyysivät oikeuskansleria tutkimaan, ovatko valtioneuvosto ja asian hoitamiseen osallistuneet virkamiehet noudattaneen lakia ja täyttäneet velvollisuutensa. Kantelut eivät ole estäneet hallitusta ottamasta vuoden 2013 kehysriihessä käyttöön kokeilua, jonka tavoitteena on purkaa esteettömyysmääräyksiä muiden kuin ensimmäisen ja toisen kerroksen osalta. Tavoitteena ympäristöministeriön virkamiesvalmistelussa on ollut löytää rakennusliikkeitä, jotka olisivat lähteneet kokeiluun mukaan. Rakennusliikkeet eivät toistaiseksi ole tähän poliitikkojen tarjoamaan mahdollisuuteen tarttuneet.

Suomalaisen poliittisen eliitin toimintaa en pysty hyvällä tahdollakaan ymmärtämään. Se ajaa innokkaasti vammaisten ja ikäihmisten oikeuksia maailmalla ja toisaalta se toteaa esteettömyysmääräykset turhaksi sääntelyksi. Ihmettelenpä vain, mihin se aikoo sijoittaa ne ikäihmiset, joiden itsenäinen asuminen kotona vaarantuu esteettömyyssääntelyn purkaminen myötä? Kenen etuja tässä ajetaan? Mikä on eliitin vastuu yhteisöstään?

Olli Nordberg

2 thoughts on “POLIITTINEN ELIITTI JA RAKENTAMISEN NORMIEN SIETÄMÄTÖN RASKAUS

  1. Mielestäni palvelutalo konsepti on jo aikaa sitten ohi. Koska meillä vammaisilla on oikeus henkilökohtaiseen avustajaan ja asunnon muutostöihin olisi jokaisella näin oikeus omaan asuntoon ja oman elämän hallintaan !

  2. Veikkaan että rakennusliikkeiden takaa löytyy idän rahaa ( tai muun sellaisen ) jossa arvot eri kuin pohjoimaissa ja elo muutenkin surkeampaa …

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s