Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

MILJOONA ASUNTOA, MILJOONA ÄÄNESTÄJÄÄ

Jätä kommentti

Olen kuullut isojen poikien puhuvan, että joulukuussa julkaistu Ympäristöministeriön raportti esteettömyyden kustannuksista kerrostaloissa on leimattu Kynnyksen ”omiksi horinoiksi” ja johtopäätöksiltään tarkoitushakuisiksi.  No, niin tai näin, elinkeinoelämän näkökulmasta asia on siis edelleen ongelmallinen. Tietenkin ymmärrän, että rakennus- ja korjausrakentamisen toimialalla jyllää raha, kun rakennusprojektit ovat ainakin kertainvestointeina suuria summia.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten julkisissa keskusteluissa aliarvioidaan asuntojen omistajien varallisuuden käyttöä ja hoitoa enkä ymmärrä myöskään sitä, miten elinkeinoelämä ”sylkee” sosiaalipalveluja tuottavien yritysten työntekijöiden niskaan. Mitä hankalampi ja ahtaampi asunto, sitä vaikeampi, jos ei mahdottomampi, siellä on ihmistä avustaa. Tietysti voi olla, että avustaminen ei olekaan merkittävässä osassa, vaan että  niin sanotuilla erityisasuntoryhmillä haetaan vain suuremman mittakaavan etuja sosiaalipalveluiden tuottajille.

Toisaalta, erityisesti nyt vaalien alla suosittujen normitalkoiden listalle liitetty ehdotus, että vain 20 % rakennuksista olisi esteettömiä, ei asuntokannan nykyisiä esteettömyyslukuja paljon heiluttele. Todettu 1 000 000 esteettömän asunnon tarve vuoteen 2020 mennessä tarkoittaisi käytännössä, että tuolloin 30 % koko asuntokannasta on esteettömiä. Aivan eri asia ovat julkiset liike- ja palvelutilat, joiden uudistuotannon pitäisi olla 100 % esteetöntä. Tosiasiassa 100 % esteettömyyttä ei ole, koska suurin osa liike- ja palvelutiloista on rakennettu menneinä vuosikymmeninä, eikä niitä korjata esteettömiksi. Uudistuotannolla ei tällä hetkellä saada kaikkia liike-elämän toimitiloja esteettömiksi edes 20 %:sesti.  Eikö yksikään puolue huomaa, että 1 000 000 esteettömän asunnon tarvitsijaa on myös 1 000 000 äänestäjää?

Henkilökohtaisesti on todettava, etten sanoin pysty ilmiasemaan, kuinka paljon tämmöiset ”linjaukset” satuttavat. Erottelu kelvollisiin ja epäkelvollisiin ihmisiin on loukkaavaa ja alentavaa. Avun tarvitseminen tai vamman tai sairauden olemassa olo ei muuta ihmisenä olemisen syvintä olemusta. Minä en ole menettänyt näkövammani ja diabetekseni vuoksi kykyäni tuntea tai kaivata aivan samoja asioita kuin ikäiseni ihmiset. Vaikka vamma tai sairaus estää monen asian toteutumisen, ihmisen kaipaus, unelmat ja toiveet eivät sammu tai poistu vamman tai sairauden myötä.

Puskaradion mukaan eduskunta on keskeyttänyt itsemääräämisoikeuslain käsittelyn. UM ja STM  ovat kuitenkin ilmaisseet, että siitä huolimatta YK:n sopimus vammaisten ihmisten oikeuksista pitäisi ratifioida. Asia on kuitenkin kansanedustajien käsissä ja tilanne voi olla 50/60 eli ratifiointi voi edetä tai sitten ei. Pahoin pelkään, että elinkeinoelämän intressi esteettömyyden ja (kuviteltujen) kustannusten karsimisessa estää ratifioinnin  – tämä ei ole tieto, pelkkä olettamus.

Mervi Valta
mervin blogikuva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s