Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

IRTIPÄÄSTÄMISEN VAIKEUDESTA

Jätä kommentti

Viisi vuotta sitten kehitysvammaisen Mira-Marian, 30, voimat olivat vähissä. Anoreksia oli laihduttanut nuoren naisen 30-kiloiseksi ja ruuaksi kelpasi vain liemi tai sose. Kehitysvammaisen äitinsä kanssa kahden asuneella Mira-Marialla oli tiivis suhde äitiin ja keskinäiseen kommunikointiin he olivat luoneet omanlaisensa kielen. Kotona asumista tukivat Mira-Marian hoitosuhde psykiatriseen sairaalaan ja asumisvalmennusjaksot, joilla harjoiteltiin itsenäistymistä ja elämäntaitoja.

Muutto Rantakoivuun, tehostetun palvelun ryhmäkotiin, merkitsi käännettä, kasvua ja vastuuta omasta elämästä. Löytyi omia harrastuksia, kirjastoon ja kauppaan matkat alkoivat sujua itsenäisesti kävellen, kieli ja kommunikointitaidot kehittyivät. Vuosi sitten Mira-Maria pääsi ryhmäkodin yhteydessä sijaitsevaan omaan rivitaloasuntoon, jossa elämä sujuu tehostetun asumispalvelun turvin. Viimeaikoina hän on löytänyt shoppauksen, trendivaatteet ja elokuvat. Ihan tavallisia itsenäistyvän naisen juttuja.

Aspassa vasta pari viikkoa työskennelleenä olen myyty Rantakoivun mutkattomalle ja avoimelle ilmapiirille. Reilu henki, ihmisen itsemääräämisoikeutta kunnioittava asenne ja hienovarainen tuki arjen askareissa riittävät tekemään hyvän kodin. Aspan yksilöä kunnioittava asumisen malli vakuuttaa, ettei tarvita holhoavaa ylipalvelua, sopiva vastuu nostaa itsetuntoa ja kannustaa yrittämään lisää.

Rantakoivussa huomasin, että moni kehitysvammainen ihminen käyttää sujuvasti myös erilaisia mobiili- ja it-sovelluksia. Osa älyteknologiasta on asukkaiden turvallisuuteen kehitettyjä tuotteita. Mira-Marian ranteessakin näkyy Vivaco-hyvinvointiranneke, joka kerää tietoa unen määrästä ja laadusta, päivän aktiivisuustasosta ja ulkoilusta sekä vuorokausirytmistä. Rannekkeen turvanapilla voi hälyttää apua.

Joissakin Aspa-kodeissa on sähköhellaan kytketty liesituuletin, joka palon sattuessa katkaisee hellan virran ja sammuttaa palon. Muutakin itsenäistä asumista tukevaa älyteknologiaa on käytössä, mutta varsin vähän.

Hidastaako uuden teknologian käyttöönottoa maksavien asiakkaiden haluttomuus vai hoivatyötä tekevien omat konservatiiviset asenteet ja kiinnostuksen puute? Puuttuuko meiltä sopivia kumppaneita, joiden kanssa kehittäisimme tulevaisuuden koteja ja -palveluita nuorille, sujuvasti teknologiaa käyttäville asiakkaille?

Maailmalla suomalaiset tunnetaan korkeasta insinöörityöstä ja tasokkaasta terveydenhuollosta. Yliopistoissa opetetaan ja tutkitaan hoivateknologiaa, startupit synnyttävät tuotteita markkinoiden tarpeisiin. Aspassa puolestaan on erinomaista tietoa siitä, millaisia erityispiirteitä ja toiveita mielenterveyskuntoutujan tai vammaisen ihmisen asumiseen liittyy. Ympärillämme on loistavia kumppaneita tulevaisuuden asumisen kehittämiseen – ensin on päästettävä irti esteistä ja nähtävä mahdollisuuksia. Niinhän Mira-Mariakin toimi.

Asumisen unelmia kysellään Aspa-säätiön vammaisille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille suunnatussa Oikeaan kotiin – asumisen tarinoita -kirjoituskilpailussakin. Kilpailussa on kaksi sarjaa: Minun tarinani ja Minun unelmani. Odotan kiinnostuneena tarinoita arkisesta kotielämästä ja villejäkin visioita tulevaisuuden asumisesta.

Kilpailu on avoinna 1.4. – 31.8.2015. Lisätietoa: http://aspapalvelut.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/oikeaan-kotiin-%E2%80%93-asumisen-tarinoita-kirjoituskilpailu

Katri Laukkanen

katrin blogikuva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s