Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

VALTIO SÄÄSTÄÄ – MITEN KÄY KEHITYSVAMMAISTEN IHMISTEN ASUMISEN?

Jätä kommentti

Pääministeri Sipilän hallitusohjelman mukaan kuntien kustannuksia tulisi vähentää yhdellä miljardilla eurolla karsimalla lakisääteisiä tehtäviä sekä niiden toteuttamista ohjaavia velvoitteita. Hallituksen kaavailemista leikkauksista kärsivät erityisesti runsaasti palveluja käyttävät ja tulonsiirtoja saavat ihmiset, kuten kehitysvammaiset.

Kehitysvammaisten asumisen ohjelman tavoitteena on kehitysvammaisten laitosasumisen lakkauttaminen vuoteen 2020 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ARA:n ja RAY:n tuella tuotetaan asuntoja kehitysvammaisille henkilöille. Tavoitteena on asuminen joko omassa asunnossa tai pienissä asuinryhmissä. ARA:n ohjeistuksessa suositellaan asuntoryhmien kooksi 4–8 asuntoa ja ylärajaksi 15 asuntoa per kohde.

Kehitysvammaisten asumisen ohjelma on paljon vartijana ja sen tavoitteet ovat kovat. Tavoitteet ovat kuitenkin täysin toteutettavissa ja kustannustehokkaita ratkaisuja on löydettävissä. Sitä vastoin kustannusten lyhytnäköinen leikkaaminen ja normien perusteeton purku vaarantavat kehitysvammaisten asumisen ohjelman toteutuksen ja kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuuden asua muiden kuntalaisten tavoin lähiyhteisössä.

Tarvitaan ajattelu- ja toimintatavan muutos

Käytettävissä olevien tietojen perusteella näyttää siltä, että ARA:n suositukset eivät ole toteutuneet asuntotuotannossa. ARAn vuosina 2010-2014 rahoittamista, jo valmistuneista rakennuksista suurin osa (59 %) oli 15 asunnon kohteita. Näin siis ylärajasta näyttää muodostuneen vallitseva standardi. Alle 10 asunnon kohteita oli valmistuneista vain 7 %.

James Conroy on tutkimuksissaan todennut, että ryhmäkoon kasvattaminen vähentää asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja heikentää heidän elämänlaatuaan. Hänen mukaansa nämä negatiiviset vaikutukset alkavat näkyä selkeästi, kun ryhmäkoko kasvaa yli kuuden asukkaan. Moni ryhmäkodissa asuva kehitysvammainen henkilö pärjäisi vähemmällä tuella, jos hän saisi tukea tavalliseen asuntoon tai asuntoryhmään tai tukea olisi saatavilla asuntoa lähellä olevasta tukipisteestä.

Asumisen suunnittelussa tarvitaan ajattelu- ja toimintatavan muutos. Kehitysvammaliitto toteutti vuosina 2012-2014 ARA:n, Turun, Lahden, Seinäjoen ja Kotkan kaupunkien kanssa Arjen keskiössä –hankkeen. Hankkeessa etsittiin asumisen ratkaisuja, jotka vastaisivat asukkaiden toiveita ja tarpeita ja olisivat palvelutuotannoltaan kustannustehokkaita.

Yhteiskehittäminen tuo asumiseen elämänlaatua ja kustannussäästöjä

Kehittämistyön lähtökohtana oli se, että kehitysvammaisilla ihmisillä olisi enemmän vaihtoehtoja perinteisen ryhmäkodin sijaan. Tavoitteena oli, että myös ne kehitysvammaiset henkilöt, jotka eivät pärjää nykyisenkaltaisessa tukiasumisessa ja jotka tyypillisesti sijoitetaan asumaan ympärivuorokautisesti tuettuun ryhmäkotiin, voisivat asua omassa asunnossaan räätälöityjen palvelujen turvin.

Yksinäisyys ja turvattomuus vähenevät, kun asukkaiden liittymistä asuinalueen toimintoihin tuetaan.  Samassa verkostossa asuvat kehitysvammaiset asukkaat voivat saada palveluja eri palvelujen tuottajilta ja hyödyntää verkoston tukea eri tavoin. Hankkeessa kehitettävät asumisratkaisut tarjoavat asukkaille myös mahdollisuuden vertaistukeen ja yhteisöllisyyteen eri tavoin. Keskeistä on työntekijöiden työn uudelleen organisointi asukkaiden tarpeista lähteväksi. Pilotti osoitti myös, että palvelujen suunnittelu asuinaluekohtaisina verkostoina synnyttää kustannussäästöjä.

Susanna Hintsala
Kehitysvammaliitto

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s