Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

Kohtaa rohkeasti – työnhakijakin

Jätä kommentti

Olen aktiivinen yhteiskunnan jäsen ja opiskelija. Olin suorittanut 23 vuoden ikään mennessä lukion ja ammattiin valmistavan perustutkinnon, opiskellut lisäksi avoimessa yliopistossa kasvatustieteen, sosiaalipsykologian sekä sosiaalipedagogiikan perusopintoja.

Merkonomikoulutukseni ei tuntunut TE-toimiston mielestä riittävän työnhakuun.  Heti valmistumiseni jälkeen TE-toimiston virkailija alkoi puhua minulle, että työllistyisin paremmin korkeakoulututkinnolla. Miksihän opintoni eivät riittäneet?

Olisikohan asialla jotain tekemistä sen kanssa, että minulla sattuu olemaan liikuntavamma, jonka vuoksi käytän pyörätuolia. Liikuntavamma ilman liitännäisvammoja eli ilman esim. kehitysvammaa. Liikuntavamma ei rajoita työnhakua tai työn tekemistäni, esteettömän työympäristön kuitenkin tarvitsen. Olen samalla tavoin tuottava työntekijä kuin kuka tahansa muukin työntekijä, sillä erotuksella, että minun palkkaamiseeni saisi palkkatukea.

Jostain syystä TE-toimiston virkailija oli sitä mieltä, että korkeakoulututkinto avaisi oveni työelämään. Ehkä siksi, että voisin jotenkin paremmin osoittaa osaamiseni papereilla. Vaikka ei minun liikuntavammani vaikuta taitooni tehdä työtä, johon valmistuin perusammattikoulusta.

Valmistuin kirjastomerkonomiksi vuonna 2013. Vaadin nuorisotakuun nimessä päästä johonkin syksyllä 2013, tekemään jotain. Pääsin TE-toimiston koulutukseen, jossa tahkottiin pitkäaikaistyöttömien kanssa cv:tä ja esimerkkityöhakemuksia monta viikkoa. Turhauduin.

Tuon koulutuksen avulla pääsin kuitenkin työkokeiluun tekemään järjestöille juoksevia hommia. Olen siitä kiitollinen. Kevään lopulla paikka vaihtui kirjastoon. Työkokeiluni siellä jäi kuitenkin lyhyeksi, koska olin menossa leikkaukseen.

Onnistuneen leikkauksen jälkeen kyselin TE-toimistolta jatkosta. Minua pompoteltiin virkailijoiden välillä, ja lopulta eräs heistä totesi, että ”Sinulle olisi helpompaa, jos jäisit eläkkeelle”.

Olin lievästi sanottuna pettynyt ja ihmettelin asiaa. Kieltäydyin eläkkeestä. Olin jo aiemmin päättänyt hankkia sen korkeakoulututkinnon ja kertonut virkailijalle olevani innoissani tulevasta yhteisöpedagogiikan pääsykokeesta. Koin, että se ala voisi laajentaa mahdollisuuksiani työelämässä ja että voisin hyödyntää vankkaa vapaaehtoistyötaustaa tulevassa ammatissani.

Pääsin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi ammattikorkeakouluun. Ala tuntuu omalta. Juuri nyt en etsi aktiivisesti töitä, mutta harjoittelu- ja kesätyöpaikat ovat jatkuvassa haussa.

Lokakuussa oli Aspa-säätiön ja yhteistyökumppaneiden Vaihtoehtoja on! -seminaari, jossa esitettiin improvisaatioteatterin keinoin epäkohtia, joita nuoret osatyökykyiset kohtaavat työnhaussa. Puhuttiin varojen riittämättömyydestä, erityisammattikouluun ohjaamisesta ja vammaisen palkkaamisesta maskotiksi työpaikkaan. Suuri osa osatyökykyisistä on kokenut tällaista.

Jani Toivola puhui samassa seminaarissa rohkeudesta kohdata ihminen. Minä haluan muistuttaa, että myös osatyökykyisillä on taitoja, joita tämä yhteiskunta kaipaa. Työnantaja, kohtaa meidät taitojen, älä vajavaisuuksien kautta!

Annamari Pulliainen

Kirjoittaja on opiskelija, josta kasvaa osaava työntekijä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s