Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

Asenteen muuttaminen ei maksa mitään

Jätä kommentti

Suomalaisten asenteet vammaisia ja osatyökykyisiä ihmisiä kohtaan eivät ole aina kohdallaan. Vasta kun kaikki ymmärtävät, että vammaiset ihmiset ja osatyökykyiset ovat normaali ja luonteva osa yhteiskuntaa, heidän asemansa voi oikeasti parantua.

Vammaisten asema työelämässä ei ole kiinni lainsäädännöstä, joka on Suomessa suhteellisen hyvä. Vaikka eduskunta on hyväksynyt vammaissopimuksen ja säätänyt kaikenlaisia lakeja, parhaiten, pysyvämmin ja tehokkaimmin asioihin vaikuttavat muutokset kansalaisten asenteissa. Oman asenteen päivittäminen ei maksa mitään, vaikka samalla se on jollekin muulle hyvinkin arvokasta.

On tärkeää, että vähemmistöön kuuluvat mieltävät myös itse olevansa arvokkaita ja että heidän omanarvontuntonsa on kohdallaan. Työelämässä se tarkoittaa, että vammaiset ihmiset ovat tietoisia, miten heidän työpanoksellaan on merkitystä.

Se, että vammaiset ihmiset ovat osa yhteiskuntaa, tarkoittaa, ettei vammaisille ihmisille ole omia, vain heille tarkoitettuja työpaikkoja ja töitä. Vammaisia ihmisiä ei pidä työntää omiin lokeroihinsa pois muiden silmistä vaan heilläkin on oikeus nähdä erilaisia ihmisiä ja tehdä töitä muiden kanssa.

Laki turvaa tasapuolisen kohtelun työelämässä ja kieltää syrjinnän henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi. Vuoden alussa voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain mukaan jokaisen työnantajan on edistettävä yhdenvertaisuutta ja turvattava vammaisen ihmisen tarvitsemat kohtuulliset mukautukset. Vammaisilla ihmisillä tulisi olla nykyistä enemmän mahdollisuuksia osa-aikatyöhön ja joustaviin työaikoihin.

Moni vammaisista ihmisistä pystyisi osa-aikatyöhön, jos työnantajat pysähtyisivät pohtimaan, miten työtä voisi järjestää nykyistä joustavammaksi. Moni osatyökyvyttömyyseläkkeen saajista voisi jatkaa työelämässä, jos työpaikalla mietittäisiin ja ideoitaisiin uusia työn tekemisen muotoja ja uusia työn järjestelyjä.

Vammaisilla ihmisilläkin täytyy olla oikeus mielekkääseen työhön ja työn vaativuuden mukaiseen palkkaan. Ihmisoikeuksien mukaista ei ole, että vammaiselle hyllyjen täyttäjälle maksetaan viiden euron tuntipalkka, kun työehtosopimuksen mukainen palkka on puolitoistakertainen. Vammaisuus ei ole syy alentaa palkkoja.

Ammattiliiton jäsenyys on tärkeä väylä saada tietoa työelämästä ja työsuhteen vähimmäisehdoista. Jokaisen, kuuluipa tämä vähemmistöön tai ei, on tiedettävä oikeutensa ja myös velvollisuutensa työpaikalla. Toivon, että vammaisten ihmisten tietoisuus työelämän oikeuksista vahvistuu ja he uskaltavat puolustaa oikeuksiaan.

Vammaisten järjestäytyminen vahvistaa myös ammattiliittojen tietoisuutta vammaisten ihmisten oikeuksista. Usein on niin, että enemmistöön kuuluvan on vaikea ymmärtää vähemmistöjen ongelmia. Mitä enemmän vammaisia työntekijöitä on mukana edunvalvonnassa, sen laajemmin liitossa käsitellään asioita. Vain yhdessä voimme muuttaa maailmaa.

Anu-Tuija Lehto
Kirjoittaja on SAK:n lakimies.

Lehto Anu-Tuija Helsinki 16.9.2011

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s