Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

Miltä tuntuu olla vapaa?

Jätä kommentti

Pyörittelen usein mielessäni kysymystä, miltä tuntuu olla vapaa.  Se on suosikkini kaikista suurista kysymyksistä, sillä se jättää mukavasti tilaa lisääntyville ajatuksille: voiko olla vapaa, jos on riippuvainen toisista? Miten monella eri tavalla voi itsensä vapaaksi kokea? Mitä vapaus oikeastaan edes on? 

Viimeksi havahduin aiheeseen joitakin viikkoja sitten matkustaessani bussissa. Olin ottanut evääksi banaanin, mutten saanutkaan sitä itse auki. Kuski oli oikein mukava ja poisti kuoret hedelmästä mielellään, ennen kuin auto nytkähti liikkeelle. Olin lähtenyt yksin reissuun tavatakseni useiden satojen kilometrien päässä asuvaa rakasta ystävää. Tunsin olevani vapaampi kuin aikoihin, en ollut riippuvainen mistään – ja silti: en saanut banaanista omin avuin kuoria irti tai laturia pistokkeeseen. Olinko minä sillä hetkellä sittenkään vapaa? Onko ihminen vapaa vasta sitten, kun pärjää täysin omillaan?

Minä yritän ymmärtää tätä kaikkea ja meitä kaikkia, elämän eteneviä liikkeitä ja ihmisiä. Pohdin, joskus liikaakin. Kysymys vapaudesta on ollut sellainen, jotenkin niin kovin ajankohtainen. Minulla on cp-vamma, joka kuuluu luokitusluokkaan vaikea: tarvitsen paljon apua selvitäkseni päivittäisistä toimistani. Tismalleen niinhän se on, kukapa minä olen tosiasioita kiistämään – ja silti määritelmä saa aikaan ristiriitaisten ajatusten kehän. En koe olevani vaikeavammainen. Hyvin usein vaikea ja vielä vammainenkin, mutta sitä tuskin lasketaan. Sen jälkeen, kun olen saanut tarvitsemani avun, menen ja tulen juuri niin kuin tahdon. Riennän tapaamisesta toiseen, ja maailma levittää siipensä eteeni: sen vapaampaa näkyä ei ole! Mitä olisin sitten, jos en rientäisikään?

 Ei siitä kovin kauaa ole, kun viimeksi oivalsin jotain oikeasti mullistavaa: mitä enemmän saan apua, sen tavallisempaa elämää elän. Juuri päinvastoin siis kuin olen tähän asti ajatellut. Se oli niitä hetkiä, kun silmäni ihan todella alkoivat nähdä asioita toisin. Ei se, että käytän sähköpyörätuolia, tee elämästäni rajoittunutta, vaan siitä tulee sellaista ilman sitä. Voin olla yhtä aikaa vapaa ja tarvita apua. Jotta vapaus voi edes syntyä, täytyy ensin tietää, miten maailma makaa ilman sitä.

Minä tiedän. Senpä vuoksi väitänkin, että vapaus on mielentila. Se on kyky, jonka kadotamme liian tiuhaan. Vapaus tuo mukanaan vastuun, ja sen kannamme omasta itsestämme. Liian usein määrittelemme itseämme sen kautta, mihin emme pysty. Jäljelle jää vajavaisuuden kokemus ja halu olla enemmän. Täytyy opetella järjestämään asiat niin, että uskaltaa tuntea olevansa riippumaton niin monelta osin kuin on tarve – joka ikinen päivä uudestaan, jos se sitä vaatii.

”Vapautta elää voi kutsua yhtälailla juhlinnaksi.” (Timi Lexikon – Siivet auki)

Juhlitaanhan, jo heti tänään?

Aino Ikävalko

Aino Ikavalko blogiin

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s