Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

Tietävätkö elinkeinoelämän johtajat, miten vähävaraisten ja apua tarvitsevien tulee asua?

Jätä kommentti

Normien purkamisesta puhuvat vauraat keski-ikäiset johtajat, jotka kertovat, missä, millaisissa asunnoissa ja miten vähävaraisempien, apua tarvitsevien ihmisten tulisi asua. Asiaan kiinnitti huomiota myös kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara syksyllä 2015 puhuessaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tilaisuudessa. Hän on tutkinut muun muassa kaupunginosien eriarvoistumista ja siihen johtavia syitä.

Ihmisten asumisen toiveet ja tavat muuttuvat. Vuonna 2014 vuokra-asunnossa asuvista asuntokunnista suurin osa, 86 %, oli yksin tai kaksin asuvia henkilöitä. Yhden ihmisen tulot eivät riitä suurten asuntojen vuokraamiseen, ostamiseen tai ylläpitämiseen. Pienten ruokakuntien määrä kasvaa edelleen. Väestön ikääntyminen ei yksin selitä pienten ruokakuntien määrän kasvua. Perhesuhteet, elämäntilanteet ja asuinpaikkakunnat muuttuvat nopeastikin: välillä asutaan perheessä, joskus yhteisöllisesti kavereiden kesken ja välillä eletään yksin.

Toki väestö ikääntyykin. Ympäristöministeriön mukaan vuonna 2040 Suomessa on 2,3 miljoonaa yli 55-vuotiasta, kun heitä vuonna 2014 oli 1,8 milj. Vuonna 2014 eläkkeensaajan asumistukea maksettiin 498 miljoonaa euroa. Asumistukea sai noin 190 000 henkilöä. Valtaosa tuen saajista, 91 %, asuu vuokra-asunnossa.

Todennäköisesti ikääntyvä ihminen tarvitsee jossain vaiheessa myös apua ja tukea kotona asumiseen. Ruokakuntien pienentyminen tarkoittaa, että apua hankitaan yleensä kodin ulkopuolelta. Järjestetään apu miten tahansa, asunnosta tulee avustavalle henkilölle työtila ja samaan aikaan se on toisen koti.

Asuntojen suunnittelussa tulisi huomioida ihmisten vaihtuvat elämäntilanteet: ikääntyminen tai vammautuminen, toimeentulotason laskeminen, eläköityminen, ulkopuolisten palveluiden tarpeen kasvaminen ja varallisuuden kiinnittyminen asuntoon. Suomalaisista kotitalouksista noin 68 % asuu omistusasunnossa ja asunto muodostaa kansalaisten varallisuudesta merkittävimmän osan. Hyvin harvalla on kuitenkaan varaa tehdä valintoja tai suuria muutoksia asumisessaan yllättävissä tilanteissa. Ja kuka meistä tahtoo eroon omaisistaan, asunnostaan tai valitsemastaan asuinpaikasta vain saadakseen esteettömän tai toimivamman asunnon? Asunnon paikasta, jonka joku ulkopuolinen taho on viisauttaan määritellyt.

On kohtuutonta asettaa eniten apua tarvitsevat ja vähävaraisimmat ihmiset toteuttamaan varakkaiden ja menestyvien etujärjestöjohtajien visioita yhteiskunnan kehittämisen painopisteistä. Normienpurkuinto kohdistuu nyt voimakkaasti esteettömyyden purkamiseen. Tietävätköhän norminpurkajat, että avustavia työntekijöitä tarvitaan sitä enemmän, mitä esteellisempiä asunnot ovat?

Toimivat, esteettömät ja esteettiset asumisratkaisut lisäävät henkilökohtaisen varallisuuden arvoa, ainakin käyttöarvon kasvamisen ja asunnon käyttöiän pidentymisen kautta. Esteettömyys luo myös asumisympäristöjä, jonne voidaan järjestää tarvittavaa apua eri elämäntilanteisiin. Kun kaikkea varallisuutta ei tarvitse käyttää arjen asumiseen liittyviin palveluihin, rahaa säästyy muiden palveluiden ostamiseen. Vinkki elinkeinoelämän johtajille: muita palveluita voisivat olla vaikkapa remontit ja asuntojen kunnossapito – korjausvelan vähentäminen, vai mitä?

Mervi Valta
mervin blogikuva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s