Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

Vammaisten ihmisoikeuksilla ei ole niin väliä, kun rahat ovat vähissä

4 kommenttia

Viime aikoina on saatu lukea vuoron perään Helsingin Sanomista, Talouselämästä ja Kauppalehdestä, kuinka esteettömyysvaatimukset tekevät suomalaisesta rakentamisesta kallista ja hankalaa. Esteettömyysnormit estävät pääkaupunkiseudun kehittymisen, koska kohtuuhintaisia asuntoja ei voida enää rakentaa.   Asuntosijoitusyhtiö Saton toimitusjohtaja Saku Sipola toteaa (Kauppalehti 5.1.2016), että ”Esteettömyysmääräykset synnyttävät tunnepitoista keskustelua. Esteetön ensimmäinen kerros voisi olla hyvä tapa, kun nykyisin kattava esteettömyys rajoittaa tarpeettomasti asuntojen suunnittelua”. Tämä puhe on edesvastuutonta. Maassamme on suuri pula esteettömistä asunnoista ja väestön ikääntymisen vuoksi pitäisi rakentaa kymmenessä vuodessa jopa 300 000 esteetöntä asuntoa lisää ja peruskorjata saman verran.

Tämä rakennusteollisuuden lobbaus on jatkunut jo kymmenen vuotta.  Näiden Helsingin trollien sanoma on uponnut osaan mediasta kuin pallo verkkoon. Siinä ei sitten tutkittu tieto paljon paina vaikka mm. ympäristöministeriön yliarkkitehti Erja Väyrynen, esteettömyyskeskus ESKE ja muut asiantuntijat ovat parhaansa mukaan eri yhteyksissä korjanneet virheellisiä väittämiä. Kysymyshän on laadukkaan suunnittelun puutteesta. Ja mitä ikävintä, poliittiset päättäjät ovat ottaneet esteettömyyden vastaisuudesta kopin ja tekevät sillä oman maalin. Hallitusohjelma pursuaa normien purkamisen riemua.  Purkuluetteloa hallitus nimittää reformiksi, jonka tarkoitus on vähentää kuntien kustannuksia karsimalla niiden tehtäviä ja vähentämällä velvoitteita.

”Toteutuessaan hallituksen reformi tarkoittaa vammaisille ihmisille paluuta sata vuotta taaksepäin, Suomineidon syntymän aikoihin.”

Reformityöryhmän 78 – sivuinen toimenpideohjelma nostaa lukijalta hiukset pystyy, eikä sitä pysty järkytykseltä lukemaan kuin pienissä osissa. Useat säästöehdotukset koskevat suoraan vammaisten ihmisten palveluja. Ja niistä monet koskevat asumista. Hallitus ehti jo ennakkoon leikata ARA:n hissi- ja esteettömyysavustuksia tälle vuodelle 35 miljoonasta 25 miljoonaan. Avustusten myöntämisessä on lisäksi tarkoitus toteuttaa toimivallan muutos ja siirtää avustusten myöntäminen kuntien korjausneuvojilta ARA:lle. Tällä varmistetaan, että mökin mummo ei osaa hakea netin kautta anottavaa korjausavustusta.

Hyvä asia on, että vammaislainsäädännön uudistamisessa työryhmä pitää tärkeänä säilyttää subjektiiviset oikeudet keskeisissä vammaisten henkilöiden osallisuutta turvaavissa palveluissa. Huono asia taas on, että näihin palveluihin on tulossa 75 vuoden ikäraja. Vuonna 2018 ikäraja uloitetaan oikeuteen saada liikkumista tukevia palveluja. Vuonna 2019 rajoitukset koskevat myös henkilökohtaisen avun toteuttamistapoja, asumista tukevia palveluja, päiväaikaista toimintaa, lyhytaikaista huolenpitoa sekä valmennusta ja tukea. Miten ihmeessä vaikeavammaisten palvelut hoituvat yleisten vanhuspalveluiden avulla?

Suunnitelmissa on myös poistaa uudesta vammaislaista palvelusuunnitelmia ja palvelutarvetta koskevat säännökset. Vammaisjärjestöt ovat vuosikausia saarnanneet palvelusuunnitelman merkityksestä palveluja räätälöidessä ja järjestäneet asiasta lukuisia koulutuksia. Nyt tämä instrumentti koetaan liian monimutkaiseksi. Tietysti tämä on loogista kun myös sosiaalialan henkilöstön koulutusvaatimuksista ollaan tinkimässä. Osaaminen ei ehkä riittäisi palvelusuunnitelmien tekemiseen.

Yksilöllisiä suunnitelmia ei kannattaisi tehdäkään, sillä palveluntuottajille luvataan vapauksia tuottaa palveluja omasta lähtökohdasta todella joustavasti. Monenlaisia ihmisiä voi laittaa asumaan saman pihapiiriin ja saman katon alle. Ikääntyneiden palvelutaloissa voi olla lähellä eläkeikää olevia henkilöitä tai  ikääntyneitä kehitysvammaisia. Perhehoitoa suositaan ja hoito voi tapahtua perheen tavanomaisessa kodissa, jolta ei edellytetä esteettömyyttä. Asumiskriteerejä väljennetään ja vammaisia asukkaita voidaan sijoittaa kahden hengen huoneisiin. Huoneiden koosta ja WC-tiloista voidaan tarvittaessa tinkiä. Näin iloisesti kolisee roskakoriin STM:n vuonna 2003 julkaisema Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus.

YK:n vammaisia ihmisiä koskevassa yleissopimuksessa todetaan, että sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, jotta vammaiset henkilöt voisivat elää itsenäisesti ja osallistua täysimääräisesti. Hallituksen suunnitelmat ovat täydessä ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa. Hallituksella on käsitys, että yhteiskunta säästää merkittäviä summia esteettömyyskriteerejä poistamalla ja lieventämällä. Esteettömyys kun on kallista ja rajoittaa yrittäjien vapautta. Vammaisten ihmisoikeudet eivät vaakakupissa paljon paina. Toteutuessaan hallituksen reformi tarkoittaa vammaisille ihmisille paluuta sata vuotta taaksepäin, Suomineidon syntymän aikoihin.

Olli Nordberg

4 thoughts on “Vammaisten ihmisoikeuksilla ei ole niin väliä, kun rahat ovat vähissä

  1. Nyt ei saa antaa periksi vaan taistella niin paljon kun vain pystyy. Jos joku asia hylätään niin ei kun valitus äkkiä perään. Ja todella hyvät perusteet että miksi kävin näin. Nyt meillä pysyy eläke samana mutta silti kaikki nousee. Kohta ei tiedä mitä tekee jos ei saa apua ?? Harmitta niin kovasti että. Nyt pitää katsoa mitä vuosi 2017 tuo meille ? Joka asia on sekaisin vielä kovasti.

  2. Nyt alkaa maksaa liian paljon kela kyyti +Oma vastuu apteekissa. Harmitta todella kovasti. Koska minulla on hermovaurio kipuja joudun ottaa kovasti kipu pillereitä. Kun joutui työ elämästä niin äkkiä pois. Saan vain pikkuista eläkettä jolla pitää maksa kaikki kulut joita minulle tulee. Sitten minulla menee niin kova vero että oksat pois. Tässä joutuu harkitse mikä laskun maksa. Koska asun yksin niin se huomaa heti. Mutta silti elämä on ihanaa kun se oikein oivalta.
    Kohta en vaan tiedä mitä teen jos kaikki vain nousee. Eläke pysyy vain samana ja mielellä siitä hallitus ottaisi lisää pois. Jos ei pysty maksaa kipu pillereitä niin olen äkkiä sairaalassa ei sille vain voi mitä. Sitten vuokrat on todella kipu rajalla jos paljon nousee niin sitten olen pihalla että näin. Kun kulkee pyörätuolilla niin en saa töitä. En voisi niitä myöskään tehdä. Siinä on niin paljon ongelmia että.
    Mutta nyt pitää mennä näillä mitä nyt on. Nyt ei murehdita siitä mitä on tulossa vaan olla tässä ja nyt. Vielä on saanut syödä vähän ruoka. No on se hyvä että hallitus on iloinen että voi säästä meiltä raha. Mutta katsota mitä edessä vielä on.

  3. Asun Ranskassa, olen 80-vuotias pyörätuoli-invalidi. Jalkani amputoitiin v. 2013. Olin siihen saakka asunut talvet Marokossa, kesät joko Suomessa tai Ranskassa. Marokon ja Suomen välinen verosopimus purettiin v.2013. Sen jälkeen olen joutunut maksamaan veroni Suomeen. Ranskan ja Suomen verosopimuksessa on pykälä, jonka mukaan Suomi VOI minua verottaa. EI OLE PAKKO. Täällä Ranskassa invalideilla on oma järjestö, joka huolehtii heidän eduistaan, ja invalideista todella välitetään.
    Mitään omaisuutta minulla ei ole. Arsenal vei omaisuuteni ja kotini Suomessa v. 1995. Mieheni oli kuollut v. 1991, ja jouduin maksamaan hänen velkojaan. Itse en ollut minnekään mitään velkaa. Minulla oli vain matkalaukku mukanani, kun lähdin.
    Suuri ongelma on se, etten Suomen verotuksesta voi tehdä mitään vähennyksiä, ”kun en asu Suomessa”. Sen takia v. 2013 tuli jälkiveroja maksettavakseni yht. yli 4000€. Ne ovat nyt ulosotossa ja minulle jäi vain 1600€ kaikkiin kuluihini täällä. Olen vuokralla ja asuntoni vuokra on 2000€. Kaikki muut kulut lisäksi.
    Vuonna 2014 en joutunut Suomeen makamaan veroja, Olin soittanut verotoimistoon ja toivonut jo silloin, että voisin maksaa veroni Ranskaan. Uskoin, että asia oli mennyt läpi. Nyt verottaja on päättänyt, että joudun maksamaan jälkikäteen vuoden 2014 veroja yli 25000€, kun ”minun olisi pitänyt HUOMATA, että verottaja oli tehnyt virheen”. Tästä päätöksestä EI VOI EDES VALITTAA!
    En ole täällä pystynyt maksamaan vuokraani tai apulaista enää. Sosiaalitoimisto ei auta täällä enää yhtään, kun en maksa edes verojani tänne Ranskaan. Joudun lähtemään asunnostani. Vuokranantajalle oli hänen pankissaan sanottu, että pitää ilmoittaa poliisille. Täälläkin ovat nyt ulos-otot tulossa. Joudun kadulle kerjäämään.
    Tässä on tarina siitä, miten Suomessa kohdellaan invalideja. Ihmisoikeus ei merkitse mitään. Verottaja perusteli kantaansa sillä, ”että kaikkia pitää kohdella tasa-arvoisesti”. Verottajan mukaan myös invalidit ovat tasa-arvoisia muiden kanssa. Onko näin? Kysyy yksijalkainen pyörätuoli-invalidi, Tämän saa julkaista myös mediassa, Iltalehti, Ilta-Sanomat etc. Muu ei enää auta. Ann-Mari (Anna Maria) Lehtinen, LKT, FM, eläkeläinen

  4. Monet kunnat ovat lopettaneet palvelusuunnitelmien teon uuden sosiaalihuoltolain tultua voimaan. Vammaispalvelujen käsikirja ilmeisesti ohjaa kuntia, mutta mikä ohjaa käsikirjan tekijöitä? Edellisessä käsikirjan versiossa palveluasumisesta kirjoitettiin kuin VPL olisi jo kumottu. Nyt käsikirjassa kirjoitetaan toisin. Ihan ongelmaton ei nykyinenkään teksti palveluasumisen osalta. Lain tulkinta ei ihan kohtaa arjen elämän kanssa. Mm. turvapuhelin vaatii oikeuden palveluasumiseen ja palveluasuminen oikeus on vedetty todella tiukaksi, ehkä tahaton virhe. En voi uskoa, että käsikirjaa ylläpitävät olisivat niin tietämättömiä vammaisten henkilöiden tarpeista, että tarkoituksella olisivat tehneet tällaisia tulkintoja laista. Lakiahan kaiketi pitäisi noudattaa niin pitkään kuin se on voimassa. Taloudelliset seikat eivät voi mennä lain edelle. Tulevaisuudessa toivoisin käsikirjan kaltaisten ohjeiden antavan mahdollisuuden yksilöllisten palvelujen toteuttamiseen, jos se lain tasolla on mahdollistettu.

    Olet huolissasi palvelusuunnitelman tulevaisuudesta, jossakin määrin myös minä. Toisaalta olen kokemusten perusteella epäileväinen papereiden kaikkivoipaisuuteen, olipa niiden nimi sitten mikä tahansa. Jos asiakas ei kykene vaatimaan suunnitelmaan oikeita tarpeensa mukaisia palveluja, ei papereista ole mitään hyötyä. Suunnitelmat palvelevat niitä joilla on kyky pitää puolensa.

    Eniten olen huolissani tulevaisuutta ajatellen siitä, että vammaisten henkilöiden tarvitsemia yksilöllisen tarpeen mukaisia palveluja on saatavissa eli joku tuottaa, vaikka se ei olisi se kaikkein eniten voittoa tuottava palvelumuoto. Nykyinen palvelutuotanto on täysin taloudellisten näkökulmien muovaamaa, asiakkaan tarpeella ei ole merkitystä. Useat kansanedustajat lobbaavat henkilökohtaista budjetointia, valitettavasti tämäkin asia toimiakseen vaatii käyttäjäasiakkaiden tarpeista lähtevää monipuolista palvelutuotantoa. Toivottavasti asioista päättävät ottavat tämän seikan huomioon ja lainsäädännöllä varmistetaan palvelutuotannon monipuolisuus, eivätkä luota palveluntuottajien hyväntahoisuuteen asiassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s