Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

Itsemääräämisoikeuden toteutumattomuudesta

6 kommenttia

Kuka on vastuussa ihmisen itsemääräämisoikeudesta? Kysyn tätä ihan vakavissani. Jos ihminen riisutaan oikeudestaan itsenäisyyteen, oikeudesta tulla kuulluksi, tehdä omat valintansa ja päättää omista asioistaan, ei hänelle jätetä paljoa, millä puolustaa itseään.
Tiedän tapauksen, jossa asumispalveluita käyttävä ihminen ei saanut ruokaa puoleentoista vuorokauteen. 36 tuntiin. Se on pitkä aika olla syömättä.

Tämä ihminen on sähköpyörätuolinkäyttäjä, tai olisi, jos vain olisi joku, joka nostaisi hänet ammattitaitoisesti pyörätuoliin. Apuvälineet ja opastus nostamista varten löytyy, mutta vastalauseeksi on noussut esimerkiksi työntekijän selän mahdollinen kipeytyminen. Tämä ihminen on joutunut pahimmillaan odottamaan lääkkeitään viikkoja, vessaan tai pesulle pääsyä viitisen tuntia henkilökunnan kiireestä riippuen.

Puolentoista vuorokauden syömättömyyden jälkeen hänelle väitettiin, että syy oli hänessä: ruokaa ei oltu tilattu. Varaustiedoista kuitenkin paljastui, että ruoka oli tilattu, mutta jäänyt toimittamatta työntekijän kuittauksesta huolimatta. Korvaukseksi kärsimyksistään asukkaalle annettiin korppu.

Sähköpyörätuolinkäyttäjästä ympärivuorokautiseksi vuoteenkäyttäjäksi siirtynyt ihminen on valittanut oloistaan useaan otteeseen palveluntarjoajalleen, mutta mikään ei ole muuttunut. Hän on kiitollinen puolisonsa tuesta ja huolissaan työntekijöiden jaksamisesta asumispalveluyksikössä, joka tarvitsisi kipeästi lisää henkilökuntaa.

Kyseisellä ihmisellä on useita kohtalotovereita, joiden tarinat eivät ole yhtään aurinkoisempia. Hän tuntee ihmisiä, jotka makaavat tuntikaupalla omassa ulosteessaan kun henkilökunnalla on kiire auttaa muita asukkaita. Ihmiset eivät pääse ulos kodeistaan, sillä heitä ei ehditä auttaa.

Elämme Suomessa vuonna 2016. Elämme valtiossa, jonka taloustilanne on hankala. Elämme kestävyysvajeessa, eikä luottoluokituksemme ole enää huippuluokkaa. Pelkäämme valtion ylivelkaantumista. Pelkäämme menettävämme kilpailukykyä. Nämä lauseet luemme lehdistä viikoittain. Miltäköhän nämä lauseet kuulostavat sellaisen ihmisen korvaan, joka on ollut nälissään 36 tuntia eikä tiedä koska apu seuraavan kerran ehtii ovelle?

Ihmisarvoa ei voida mitata rahassa. Maksan veroja, käyn työssä, äänestän vaaleissa ja päätän omista asioistani; päätän mitä ja milloin syön, milloin kutsun vieraita kylään, milloin jumppaan, milloin haen uutta asuntoa, milloin menen nukkumaan ja milloin herään. Olen aikuinen ihminen ja toteutan aikuisuutta. Miksi itsemääräämisoikeus ei toteudu kaikkien kohdalla? Mitä voin tehdä, jotta jokaisen itsemääräämisoikeus toteutuisi? Mitä me kaikki voisimme tehdä? Ehkä tämä kirjoitus on hyvä alku. Tällä kirjoituksella haluan haastaa sinutkin pitämään ääntä. Kirjoita lehteen, ota yhteys kansanedustajaasi, kuntaasi, sukulaiseesi, julkaise kannanotto sosiaalisessa mediassa, vaadi tulla kuulluksi ja nähdyksi!

Valtion luottoluokituksen asteittaisen heikentymisen miettiminen tuntuu toisarvoiselta, kun kuulee mielessään sänkyynsä pakotetun ihmisen sanat: ”Meidät jätetään tänne kuolemaan, eikä kukaan välitä”.

Metti Löfberg

metti ravistajaan rev

6 thoughts on “Itsemääräämisoikeuden toteutumattomuudesta

  1. Kiitos hyvistä, välittävistä kommenteistanne. Asumispalvelutyötä nähneenä olen huomannut samoja haasteita, ja jopa asukkaan itsemääräämisoikeuden kyseenalaistavaa toimintaa. Hiljaisten ääni kaipaisi vahvistusta!

    Niin järjestöissä, työntekijöinä kuin yksityishenkilöinäkin tarvitsisimme lisää rohkeutta – rohkeutta tehdä näkyväksi epäkohtia ja kertoa niistä esimerkiksi palveluja maksavalle taholle, sosiaali-, potilas- tai vammaisasiamiehelle tai aluehallintovirastoon. Monesti asukkailla itsellään ei ole voimavaroja tai mahdollisuuksia tehdä valituksia.

    Aspa-säätiön Vertaisarviointi on yksi tapa asumispalveluille asukkaan mielipiteiden huomioimiseen ja toiminnan kehittämiseen asukaslähtöisesti. Vertaisarvioinnissa tehtävään koulutetut palvelunkäyttäjät arvioivat asumispalvelujen laatua eri palveluntuottajien asumisyksiköissä ympäri Suomen. Lue lisää: http://www.aspa.fi/vertaisarviointi

  2. Asumispalveluyksikössä tapahtunutta. Mietin vaan, että mitkä palveluntuottajat tarjoavat asumisyksikköasumista vammaisille henkilöille. On niitä muutama maassamme. Aika lähellä vammaisjärjestöjäkin toimivia löytyy. Mikään vaan ei saa aikaan muutosta kuvaamaasi, ei niin harvinaiseen, vammaisen henkilön kohtaloon. Moraali ja eettisyys ovat jossakin, mutta eivät toiminnassa. Tuoko SOTE vaatimuksineen eettisyyden ja inhimillisyyden vaikeimmin vammaisten henkilöiden elämään? Toivoa voi. Mitenköhän olisi, jos palveluntuottajat (vammaisjärjestöt) ihan oma-aloitteisesti nostaisivat asian päivänvaloon ja tunnustaisivat vaikeimminkin vammaisten henkilöiden ihmisarvon ja oikeudet. Onko liikaa pyydetty ja toivottu, nyt kun kauan kaivattu sopimuskin on vihdoin voimassa. Se, että nämä ihmiset eivät itse kykene metelöimään tilanteestaan, ei anna oikeutusta riistoon yhteisen hyvän ja reilun palvelun nimissä.

  3. Voiko tällaista tapahtua ?? Nyky-Suomessa??

  4. Ruotsissa ollaan tultu siihen lopputulemaan, että tuo poliitikkojen kovasti esillä pitämä kestävyysvaje on jo laskelmana niin epävarma, ettei siihen saisi perustaa mitään poliittisia päätöksiä. Kannatan edelleen kovasti sitä, että poliitikot täytyisi laittaa joksikin aikaa hoitamaan (siis ihan oikeasti tekemään sitä työtä) vanhuksia ym. jotta näkisivät päätöstensä tulokset.

  5. Itkuksihan se meni tällasta lukiessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s