Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

Haavetta vai harhaa?

Jätä kommentti

Viime kuukausina ei ole voinut välttyä kuulemasta sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteydessä sanaa ”valinnanvapaus”, joka varmasti monien korvissa kuulostaa upealta asialta. Antaahan se lupauksen siitä, että kenellä tahansa on mahdollisuus saada juuri itselle sopivat ja laadukkaat palvelut. Vai antaako?

Olen pöyhinyt valinnanvapautta erityisesti mielenterveyspalvelujen kohdalla lähinnä väitöskirjaa tekevänä jatko-opiskelijana, joka haluaa tutkia valinnanvapauden merkityksiä kaiken politiikkapuheen takana. Perehtyminen on tuottanut minulle hämmentäviä löytöjä.

Tiesithän, että suomalaisilla on ollut vuodesta 2014 alkaen mahdollisuus valita terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista. Terveysaseman on voinut vaihtaa kerran vuodessa ja erikoissairaanhoidon hoitopaikan on saanut valita yhteistyössä lähettävän lääkärin kanssa. Hoitopaikan käytäntöjen mahdollistamissa rajoissa henkilöllä on ollut oikeus valita myös häntä hoitava lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen häntä hoitavassa terveydenhuollon yksikössä. Montako kertaa tätä mahdollisuutta on esitelty sinulle? Veikkaan ettei kertaakaan, sillä sinun oletetaan olevan tietoinen näistä asioista.

Julkisuudessa puhe valinnanvapaudesta esitetään niin, että se olisi valtavasti laajentamassa vaihtoehtoja. THL:n selvityksen (2016) mukaan palveluja käyttävät ihmiset arvostavat suuresti mahdollisuutta valita nimenomaan hoitava henkilö, eikä niinkään niitä seiniä, joiden sisällä hoito toteutuu. Miksi siis juuri tätä osuutta valinnanvapaudesta ollaan kaventamassa? Jatkossa voit siis valita vain palveluntuottajan, et hoitavia henkilöitä. Monilla mielenterveyspalveluja käyttävillä ihmisillä on kokemus siitä, kuinka tärkeää on saavuttaa avoin ja luottamuksellinen suhde hoitavaan henkilöön, eikä se valitettavasti onnistu läheskään aina ensimmäisen kohdalle osuneen lääkärin tai hoitajan kanssa. Mikä siis laajenee – no palveluntuottajien määrä!

Jos oletkin tietoinen valinnan mahdollisuudesta, sinun pitäisi saada vertailla vaihtoehtoja, joista valitset. Oletko nähnyt yhdestäkään terveyskeskuksesta tietoja esim. siitä, moniko vastaanottavista lääkäreistä on perehtynyt mielenterveysongelmiin? Missä suhteessa he ohjaavat jatkoon erikoissairaanhoitoon tai paljonko määräävät mielialalääkkeitä heti ensimmäisellä tapaamiskerralla? Montako depressiohoitajaa työskentelee terveyskeskuksessa ja millainen mahdollisuus on päästä hoitajan vastaanotolle? Onko terveyskeskus hyödyntänyt kokemusasiantuntijuutta järjestämällä kokemusasiantuntijan vastaanottoa kuten esim. Vantaalla, Järvenpäässä ja Jyväskylässä on ainakin tehty? Nämä eivät tietenkään ole niitä asioita, joista tietoja on saatavissa, mutta arvelisin niiden kiinnostavan monia ihmisiä, jotka hakeutuvat hoitoon mielenterveyden järkkyessä.

Mielen sairauksien hoidossa on yhtenä erityispiirteenä tahdonvastaiseen hoitoon joutumisen mahdollisuus, jonka kriteerit määritellään Mielenterveyslaissa. Näissä tilanteissa ei kysellä valintojesi perään, viranomaiset tekevät päätökset, mutta sen vuoksi niistä on myös mahdollisuus valittaa. Silti esim. psykiatrisen hoitotahdon täyttämisellä saat mahdollisuuden vaikuttaa hoitoosi, silloin kun olet vaikka psykoosissa. Hyvässä terveydentilassa laadittu hoitotahto auttaa sinua määrittelemään, kuinka tahdosta riippumattoman hoidon aikana lääkehoitoon, eristykseen tai sitomiseen liittyvät toimenpiteet voitaisiin kohdallasi hoitaa. Jos et tunne vielä hoitotahtoa, katso malli täältä .

Valinnanvapauden taustalla jylläävät isot teemat; sote- ja maakuntauudistus, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palvelujen yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden parantaminen, kestävyysvaje sekä kustannusten hillitseminen. Ja nimenomaan rahan vuoksi vauhti on kova. Varmasti pyrkimys on kaikkien kannalta hyvään lopputulokseen, mutta ainakin minusta homma näyttää toistaiseksi enemmän usvassa harhailulta kuin haavekuvien täyttymykseltä.

(p.s. 7.6. ilmestyvässä Suuntaajassa (2/2017) on Jouko Karjalaisen artikkeli valinnanvapaudesta.)

Päivi Kirjavainen
paivi k blogiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s