Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista

Yksinäisten asialla

Jätä kommentti

Työskentelen kunnan aikuissosiaalityössä ja kohtaan yksinäisiä asiakkaita lähes päivittäin. Yksinäisyys ja yksinolo ovat osa jokaisen ihmisen elämää. Tarvitsemme yksinäisiä hetkiä jaksaaksemme olla muiden ihmisten kanssa. Yksinolo muodostuu ongelmaksi silloin, kun se ei ole enää vapaaehtoista. Silloin kun ihminen haluaisi viettää aikaa muiden kanssa, mutta se ei ole ihmissuhteiden puuttumisesta johtuen mahdollista.

 

Katja Pietarinen_gradu_ravistaja

Katja Pietarinen.

Ihminen voi olla yksinäinen myös suuressa joukossa. Yksinäisyys on aina ihmisen henkilökohtainen kokemus ja ihminen itse määrittelee sen eri tavoin. Yksinäinen ihminen voi kokea ahdistusta määrällisesti ja laadullisesti vähäisistä ihmissuhteista. Yksinäisyyden ongelmat on havaittu yhteiskunnassa. Siitä kertovat esimerkiksi erilaiset yksinäisyyttä ehkäisevät hankkeet ja tapahtumat. Professori Juho Saari on todennut yhteiskunnalla olevan vastuu ja velvollisuus kehittää yksinäisyyttä tehokkaasti vähentäviä toimintamalleja. Kysymys on ihmisoikeudesta ja ihmisen tarpeesta yhteisöllisyyteen toisten ihmisten kanssa. Yksinäisyys aiheuttaa myös kustannuksia. Pitkäaikainen yksinäisyys vaikuttaa jo ihmisen fyysiseen jaksamiseen ja mielenterveyteen.

Vastuu on yhteinen

Nykyaikainen yhteiskunta lisää sosiaalisen yksinäisyyden syntymistä. Kaupungistuminen ja yhteiskunnallinen muutos ovat vaikeuttaneet entisestään ihmissuhteiden solmimista ja ylläpitoa. Yhteiskunta korostaa yksilöllisyyttä ja itsenäistä pärjäämistä. Mielestäni emme pärjää yhteiskunnassa ilman toisten ihmisten tukea ja apua. Yhden ihmisen menestyminen vaatii taakseen monien muiden ihmisten tukea ja apua. Yhteiskunnassa on paljon yhteisöjä, joihin liittyä: päiväkodit, koulut, työ- ja päivätoiminta sekä harrastukset.

Yksinäisyyttä pitää torjua jo varhaislapsuudessa ja se on vanhempien ja muiden aikuisten tehtävä. Työssäni olen huomannut, että lapsuuden yksinäisyys vaikuttaa voimakkaasti vielä aikuisuudessa. Mielestäni yksinäisyyden torjumista ei saa jättää vain yhteiskunnan vastuulle. Me kaikki muodostamme yhteiskunnan, jossa elämme ja meillä kaikilla on vastuu yksinäisyyden torjumisessa.

Yksinäisyyden syyt moninaisia

Olen tutkinut yksinäisyyttä erityisesti mielenterveyskuntoutujien ja vammaisten ihmisten näkökulmasta. Haastattelin Aspa-säätiön Mintressi-projektiin osallistuneita henkilöitä. Halusin tarkastella, mitä syitä tutkittavat ihmiset löytävät omalle yksinäisyydelleen ja mitä sosiaalista pääomaa vahvistavia toimintamuotoja projektin kautta löytyy.

Haastattelujen perusteella jaottelin yksinäisyyden sisäiseen ja ulkoiseen yksinäisyyteen. Sisäiset syyt ovat sellaisia, jotka johtuvat ihmisestä itsestään, kuten ujous ja epäsosiaalisuus. Ulkoiset syyt ovat taas sellaisia, joihin henkilö ei voi itse vaikuttaa – yhteiskunnan rakenteet, asumisen muoto tai vammaisuus.

Mielenterveyskuntoutujat kertoivat yksinäisyyden alkaneen heidän sairastumisestaan. Kaverit saattoivat kadota ja uusien ihmissuhteiden solmiminen oli hankalaa sairauden takia. Vammaisilla henkilöillä yksinäisyyttä oli aiheuttanut muun muassa asuminen. Mikäli vammainen henkilö asui tuetussa asumisessa, asuinpaikan valinta ei ollut aina niin yksinkertaista, koska tuettua asumista oli vain rajallisesti tarjolla. Muutot asumisyksiköstä toiseen lisäsivät myös yksinäisyyttä.

Omista luonteenpiirteistä tai omasta toiminnasta johtuvaa yksinäisyyttä kuvattiin omilla ennakkoluuloilla ja sillä, ettei halua kuulua tiettyyn porukkaan. Näistä ennakkoluuloista on päässyt irti tutustumalla mahdollisimman erilaisiin ihmisiin. Mintressi-projekti on vähentänyt osallistujien ennakkoluuloja erilaisia ihmisiä kohtaan.

Työelämän ulkopuolella olevilla henkilöillä ei ole välttämättä sosiaalista ryhmää, johon kuulua. Läheisen menetyksestä johtuva yksinäisyys oli hyvin konkreettinen yksinäisyyttä lisäävä tekijä.

Pitkäkestoinen yhteinen tehtävä

Mintressi-projekti pystyi vaikuttamaan yksinäisyyteen tarjoamalla tapahtumia ja tiloja ihmisten kohtaamiselle. Lisäksi osallistujat saivat projektin kautta mahdollisuuden vertaistukeen ja keskusteluun muiden samaa kokeneiden kanssa. Osallistujien osallisuus ja toiveet otettiin hyvin huomioon ja osallistujat saivat uusia ideoita ja harrastusmahdollisuuksia omalle vapaa-ajalleen.

Osallistujien välille syntyi myös verkostoja, mutta suurimman osan ihmissuhteet eivät kuitenkaan laajentuneet projektin ulkopuolelle. Tutkimukseen osallistujat eivät myöskään uskoneet suhteiden jatkuvan projektin jälkeen. Osallistujat olivat tyytyväisiä projektiin.

Aspan Mintressi-projekti on loistava alku yksinäisyyden torjunnassa. Sen pitäisi juurtua projektin sijasta vakinaiseksi toiminnaksi kuntiin. Jokaisella paikkakunnalla tulisi olla oma strategiansa yksinäisyyden torjumiseksi. Se ei ole mahdoton tehtävä, jos yritämme yhdessä.

Mintressi-projekti on auttanut vahvistamaan osallistujien sosiaalisia taitoja ja osallistujat ovat oppineet toimimaan erilaisissa ryhmissä erilaisten ihmisten kanssa. Projekti on lisännyt suvaitsevaisuutta ja avoimuutta kohdata erilaisia ihmisiä.

Yksinäisyyteen kuuluvien ajatusmallien muuttaminen on haastavaa. Usko omiin mahdollisuuksiin tarvitsee vielä vahvistusta, jotta pelko projektin päättymisestä ei olisi niin ilmeinen. Yksinäisyyteen vaikuttaminen tarvitsee tuekseen ajoittain hyvin pitkäkestoisia toimia ennen kun tulokset näkyvät.

Kaikkia toimijoita tarvitaan taisteluun yksinäisyyttä vastaan. Suurin osa järjestöjen ja kirkon toiminnasta sijoittuu yksilötasolle, jossa pyritään kehittämään ihmisen sosiaalisia taitoja ja itsetuntemusta. Tavoitteena on vahvistaa ihmisen omaa toimijuutta yksinäisyyden vähentämiseksi. Mintressin toimintaan osallistui iso joukko ihmisiä. Ryhmä saattoi olla jopa liian iso, jotta tiiviitä ystävyyssuhteita olisi päässyt syntymään.

Tutkimukseen osallistujien mukaan yksinäisyyttä voisi pyrkiä vähentämään asenteiden, ihmisten hyväksynnän, tukihenkilötoiminnan ja työntekijöiden ammattitaidon kautta. Lisäksi tutkimukseen osallistujat kehottivat hakeutumaan tietoisesti muiden ihmisten seuraan.

Yksinäisyyttä ehkäisevästä projektitoiminnasta haluttiin pysyvää toimintaa, joka juurtuisi osallistujien arkeen. Toisen ihmisen läsnäolo ja vapaaehtoistoiminta olivat myös hyviä keinoja torjua yksinäisyyttä. Lieventämällä toisen yksinäisyyttä, ihminen vähentää samalla omaa yksinäisyyttään. Osallistujat suosittelivat fyysistä liikuntaa ja luonnossa liikkumista oman hyvinvoinnin parantamiseksi.

Harrastusten koettiin myös auttavan yksinäisyyteen. On myös tärkeää, kun joku kannustaa lähtemään kotoa, on se sitten perheenjäsen tai vaikkapa sosiaalityöntekijä. Voimme kaikki olla mukana yksinäisyyden vähentämisessä huomioimalla toisia ihmisiä. Tutkimukseeni osallistujat olisivat mahdollisesti tarvinneet tukea muodostuneiden ihmissuhteiden ylläpidossa myös Mintressi-toiminnan tapaamisten välissä. Tapaamisten olisi myös hyvä olla säännöllisiä, jotta kaverisuhteiden muodostaminen olisi helpompaa.

”Pitäs oman elämän sankariksi ryhtyä, mutta se on se hankala puoli. Täytyy saada muiden tukea ja apua, että voi itte kävellä omilla jaloillaan.”

Katja Pietarinen

Lue Katja Pietarisen gradu

Lue lisää Mintressi-projektista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s