Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista


Jätä kommentti

Uskalla haaveilla

Haaveilu ja unelmointi on tärkeää arjen rutiinien keskellä. Haaveilu inspiroi ja rentouttaa. Haaveet voivat olla vain ajatusleikkejä tai todellisia tavoitteita, joiden eteen on valmis tekemään töitä. Kyse voi olla uuden taidon opettelusta, hetkellisestä elämyksestä tai vaikka elämänmuutoksesta. Lue loppuun


4 kommenttia

Vammaisten ihmisoikeuksilla ei ole niin väliä, kun rahat ovat vähissä

Viime aikoina on saatu lukea vuoron perään Helsingin Sanomista, Talouselämästä ja Kauppalehdestä, kuinka esteettömyysvaatimukset tekevät suomalaisesta rakentamisesta kallista ja hankalaa. Esteettömyysnormit estävät pääkaupunkiseudun kehittymisen, koska kohtuuhintaisia asuntoja ei voida enää rakentaa.  Lue loppuun


Jätä kommentti

Tietävätkö elinkeinoelämän johtajat, miten vähävaraisten ja apua tarvitsevien tulee asua?

Normien purkamisesta puhuvat vauraat keski-ikäiset johtajat, jotka kertovat, missä, millaisissa asunnoissa ja miten vähävaraisempien, apua tarvitsevien ihmisten tulisi asua. Asiaan kiinnitti huomiota myös kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara syksyllä 2015 puhuessaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tilaisuudessa.  Lue loppuun


Jätä kommentti

Mikä todellisuus?

Kuvittele uni, jossa olet menossa elokuviin, mutta ovella jalkasi lakkaavat toimimasta. Vaikka otat askeleita, niin eteenpäin ei pääse. Tiedät että elokuvan alkuun ei ole paljon aikaa ja yrität riuhtaista itsesi sisälle ovenkahvasta vetämällä. Kahva pysyy kuitenkin kaukana, kun juokset paikallaan eteenpäin. Hetken päästä vartija tulee sisältä ja sanoo kynnyksellä, että sisälle pääsee vain talon takaa. Ihmettelet miksi ovi on sitten tässä. Vartija näyttää reittiä kartasta, joka näyttäisi kulkevan parin korttelin matkan kummallisesti kiemurrellen. Lähdet jo menemään osoitettuun suuntaan, kun vartija huutaa vielä perään että elokuva on tänään vain hepreaksi ilman tekstejä. Lue loppuun


2 kommenttia

POLIITTINEN ELIITTI JA RAKENTAMISEN NORMIEN SIETÄMÄTÖN RASKAUS

Vaikeavammaisena sähköpyörätuolia käyttävänä koen yhä eläväni luokkayhteiskunnassa, sen toisen luokan kansalaisena. Kuulun siihen alakerran väkeen, jolla ei ole asiaa parempien piirien kerroksiin, aivan kuin brittiläisessä TV-sarjassa Kahden kerroksen väkeä. Joku saattaa piipahtaa armollisesti yläkerrasta kertomassa kuulumisia, mutta itselläni ei ole ylös menemistä. Lue loppuun