Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista


Jätä kommentti

Äitiyden toivossa

Punertavat hiukseni hulmuavat valtoimenaan, minä hymyilen ja katson kameran sijasta suoraan eteenpäin. Olen mukana videoprojektissa, jossa ihmiset jakavat unelmiaan. Liikkuvassa kuvassa näytän onnelliselta, ja unelmalla on minun ääneni ja vaihtelevat äänenpainot: ”Mun suurin unelma on joskus olla äiti – rakastaa ja tulla rakastetuksi niin pohjattomasti, että meinaa pakahtua siihen tunteeseen.” Lue loppuun


Jätä kommentti

Miltä tuntuu olla vapaa?

Pyörittelen usein mielessäni kysymystä, miltä tuntuu olla vapaa.  Se on suosikkini kaikista suurista kysymyksistä, sillä se jättää mukavasti tilaa lisääntyville ajatuksille: voiko olla vapaa, jos on riippuvainen toisista? Miten monella eri tavalla voi itsensä vapaaksi kokea? Mitä vapaus oikeastaan edes on?  Lue loppuun


3 kommenttia

MAHDOLLISUUKSIEN MERI

1.6.2013 sain vammaispalvelusta päätöksen, jolla myönnettiin henkilökohtaista apua omaan kotiin. Olihan se mielenkiintoisesti ilmaistu, sillä muutin lapsuudenkodista jo kuusi vuotta aikaisemmin ihan omaan vuokra-asuntoon, jonne sain apua palvelutalon henkilökunnalta. Kenenkäs kotona minä olen sen kuusi vuotta sitten asunut? Eikä tämä nykyinenkään minun omani ole, vaan vuokranantajan tai pankin! Lue loppuun