Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista


Jätä kommentti

VALTIO SÄÄSTÄÄ – MITEN KÄY KEHITYSVAMMAISTEN IHMISTEN ASUMISEN?

Pääministeri Sipilän hallitusohjelman mukaan kuntien kustannuksia tulisi vähentää yhdellä miljardilla eurolla karsimalla lakisääteisiä tehtäviä sekä niiden toteuttamista ohjaavia velvoitteita. Hallituksen kaavailemista leikkauksista kärsivät erityisesti runsaasti palveluja käyttävät ja tulonsiirtoja saavat ihmiset, kuten kehitysvammaiset.
Lue loppuun


2 kommenttia

POLIITTINEN ELIITTI JA RAKENTAMISEN NORMIEN SIETÄMÄTÖN RASKAUS

Vaikeavammaisena sähköpyörätuolia käyttävänä koen yhä eläväni luokkayhteiskunnassa, sen toisen luokan kansalaisena. Kuulun siihen alakerran väkeen, jolla ei ole asiaa parempien piirien kerroksiin, aivan kuin brittiläisessä TV-sarjassa Kahden kerroksen väkeä. Joku saattaa piipahtaa armollisesti yläkerrasta kertomassa kuulumisia, mutta itselläni ei ole ylös menemistä. Lue loppuun


Jätä kommentti

ME TERVEET HULLUT JA NE TOISET

Me olemme kaikki hulluja.

Tai ainakin hulluuden koskettamia, tai potentiaalisia hulluja. Joskus sanotaan hyvästä syystä, että maailma on tullut hulluksi. Kun näin sanotaan, niin se tarkoittaa, että me olemme tulleet. Maailma muodostuu meistä ja meidän välisistämme suhteista.

Me väistelemme hulluutta. Emme halua katsoa itseämme vaan niitä toisia, määriteltävissä ja rajattavissa olevan kiertoilmauksen avulla: mielenterveyskuntoutuja. Lue loppuun


Jätä kommentti

VEM VILL DU HA SOM GRANNE?

Synen på samhället har ändrats radikalt under de 40 år jag har bott i Finland. Mina första minnen av 1970-talets Finland var uppkomsten av medvetenhet om vår planet och början av miljötänkande som följd av energikrisen. Under 1980-talet förlorade dock många synen på miljön och livskvaliteten byttes ut till komforttänkandet. Storleken av bilen och det ”privata livsområdet” blev plötsligt en statussymbol där allt som är större blev ett eftertraktade objekt.   Lue loppuun