Ravistaja

Asiaa asumisen iloista ja suruista, luutuneista käytännöistä ja uusista tuulista


Jätä kommentti

Yksinäisten asialla

Työskentelen kunnan aikuissosiaalityössä ja kohtaan yksinäisiä asiakkaita lähes päivittäin. Yksinäisyys ja yksinolo ovat osa jokaisen ihmisen elämää. Tarvitsemme yksinäisiä hetkiä jaksaaksemme olla muiden ihmisten kanssa. Yksinolo muodostuu ongelmaksi silloin, kun se ei ole enää vapaaehtoista. Silloin kun ihminen haluaisi viettää aikaa muiden kanssa, mutta se ei ole ihmissuhteiden puuttumisesta johtuen mahdollista. Lue loppuun


Jätä kommentti

Taiteen ammattilainen ja seksuaalisuus kohtaavat 

Olen koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja. Olen työskennellyt erilaisten ryhmien kanssa soveltavan taiteen keinoin, esimerkiksi ohjaamalla draamatyöpajaa vankilassa ja toimimalla residenssitaiteilijana maahanmuuttajien koulutuksessa. Sattumalta hain Aspa-säätiön Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeeseen töihin.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Kun meistä tuli aspalaisia

Työnhaun sanotaan olevan nykyään haastavaa. Varsinkin alaikäisille työpaikkoja tuntuu olevan harvassa, joten kun kuunteli vammattomien kavereiden juttuja työnsaannin haasteista, tuli väkisinkin epätoivoiseksi. Jos vammattomien on hankalaa löytää töitä niin miten sitten käy, jos istuu pyörätuolissa? Mitkään fyysiset työt, kuten ruohonleikkuu tai jäätelönmyynti eivät tulleet kysymykseen. Asennoituminen, voisi sanoa tuudittautuminen siihen, että varsinkin alaikäisen vammaisen mahdollisuudet työllistyä ovat heikot, tuntui tässä tilanteessa turvalliselta ja parhaimmalta vaihtoehdolta. Lue loppuun


Jätä kommentti

Identiteettiä etsimässä

Oman identiteetin tai minuuden olemassaolo on vahvasti kytketty ihmisen ihmisarvoon. Ihmistä tulee arvostaa sellaisena kuin hän on. Ihminen on tärkeä suhteessa toisiin ihmisiin ja on samanarvoinen kuin muutkin, vaikka hänellä olisi vamma. Tämä ei ole ollut, eikä ikävä kyllä vieläkään ole, itsestäänselvä asia. Eriarvoisuus näkyy vammaisten ihmisten arjessa eri tavoin.

Lue loppuun